Browsing by Author "Aukia, Henna"

Tutkielma keskittyy potilastietojen luovutuksiin. Tarkastelen työssäni kysymystä siitä, minkälaisia informointi- ja suostumuskäytänteitä terveydenhuoltolain (30.12.2010/1326) ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä annetun lain (9.9.2007/159, asiakastietolaki) mukaisiin potilastietojen luovutuksiin liittyy, kun tietoja luovutetaan toisille terveydenhuollon toimintayksiköille. Työni metodina on lainoppi. Lainoppi tutkii voimassa olevan oikeuden sisältöä ja sen menetelmänä on ennen kaikkea tekstien tulkinta. Tavoitteenani onkin tulkita ja systematisoida potilastietojen luovutusta koskevaa voimassa olevaa oikeutta ja keskityn tässä tulkinnassa siis erityisesti terveydenhuolto- ja asiakastietolain säännöksiin. Terveydenhuollossa potilastietojen käsittely on arkipäivää. Koska potilastietojen saatavuus on yksi keskeisimmistä tekijöistä hyvän hoidon toteutumisen kannalta, on sekä terveydenhuollon ammattilaisten että potilaiden syytä tietää ja tunnistaa pelisäännöt, jotka kuuluvat tällaisen tiedon liikkuvuuteen ja liikuttamiseen. Potilaan hoito perustuu hänestä käsillä oleviin tietoihin. Potilaan luottamus potilas-lääkäri –suhteissa mahdollistaa potilastietojen keräämisen potilaan diagnoosin sekä hoidon ja sen jatkuvuuden varmistamiseksi. Luottamuksellisuuteen liittyy olennaisesti myös tietojen salassapito. Usein potilastietoihin on niiden arkaluonteisuuden vuoksi katsottu kohdistuvan jopa korostunut, erityinen salassapitointressi. Jotta potilaan hyvän hoidon takaavien potilastietojen käsittely ja liikkuminen olisi tehokkaampaa, on Suomessa terveydenhuollon alalla siirrytty lähes täysin sähköisten potilaskertomusten käyttöön. Kiistatta potilastietojen sähköistyminen on mahdollistanut potilastietojen helpomman saatavuuden, ja tämän johdosta myös terveydenhuollon tehokkuus ja laatu ovat parantuneet. Jotta potilaiden yksityisyyden suoja sekä tiedollinen itsemääräämisoikeus toteutuisivat, on sähköisten potilastietojen luovutusten suojauskeinoiksi valittu salassapitosäännösten lisäksi esimerkiksi arkaluonteisten henkilötietojen käsittelykielto, suostumus , informointi- ja kieltosäännökset sekä tietojenkäsittelyn valvontavelvollisuudet ja oikeudet. Potilastietojen luovutuksen edellytykset jakautuvat tutkimuksen mukaan siis neljään portaaseen. Ensimmäisen portaan, potilaan informoinnin mukaan potilasta on informoitava yhteisrekisteristä ja Kanta-palveluista, sekä näissä tehtävistä luovutuksista. Tiedonsaantioikeutta voidaan pitää itsemääräämisoikeuden alakohtana ja ilmentymänä. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden tulee toteuttaa informointivelvollisuus oma-aloitteisesti, sekä täsmällisesti. Toisen portaan mukaan potilastietojen luovutuksen edellytyksenä on potilaan nimenomainen suostumus. Asiakastietolain mukaan potilastietojen luovutus edellyttääkin potilaan suostumusta, tai lain säännöstä (asiakastietolain 10 §). Potilaalla on myös oikeus kieltää tietojen luovutus osin tai kokonaan. Terveydenhuoltolain tarkoittamassa yhteisrekisterissä potilastietojen käyttö edellyttää kuitenkin ainoastaan potilaan informointia, eikä potilaan suostumusta tarvita (terveydenhuoltolain 9 §). Terveydenhuoltolaissa potilaan itsemääräämisoikeus toteutetaan ainoastaan kielto-oikeudella. Kolmannen portaan eli hoitosuhteen olemassaolon varmistaminen mahdollistaa, ettei potilastietoja luovuteta sellaisille sivullisille, joilla ei ole oikeutta saada potilastiedoista tietoa. Tällä portaalla suojataan erityisesti potilaan yksityisyyttä. Kun kolme ensimmäistä porrasta on täyttynyt, tulee terveydenhuollon ammattihenkilön ratkaista luovutettavan tiedon laajuus. Tätä voidaan pitää luovutuksen neljäntenä portaana. Tutkimuksen lopussa esittelen näkökohtiani johtopäätösten muodossa. Korostan johtopäätöksissä potilaan hyvän hoidon, yksityisyyden suojan ja itsemääräämisoikeuden toteutumista. Katsoakseni asiakastietolain mukainen sekä suostumus- että kielto-oikeuteen perustuva itsemääräämisoikeusjärjestelmä on turhan joustamaton, ja potilaan hyvän hoidon osittainen estäjä. Itsemääräämisoikeuden ja yksityisyyden sekä henkilötietojen suojan toteuttaisi yhtä laajasti myös pelkkä kielto-oikeuteen perustuva luovutuskäytäntö. Tältä osin terveydenhuoltolain mukaista pelkkään kielto-oikeuteen perustuvaa käytäntöä on katsoakseni pidettävä asiakastietolain vastaaviin säännöksiin verrattuna edelläkävijänä. Mikäli asiakastietolaissa siirryttäisiin vastaavanlaiseen menetelmään, tulisi potilaan informointiin kiinnittää tulevaisuudessa tarkemmin huomiota. Samoin terveydenhuollon ammattihenkilöiden potilastietojärjestelmiin kohdistuvia käyttöoikeuksia tulisi mahdollisesti tarkentaa työtehtävien mukaisiksi. Edellä esitettyjen johtopäätösten toteuttaminen vaatisi pitkälti lainsäädännöllisiä uudistuksia.