Browsing by Author "Aukia, Marika"

Tutkielmassa tarkastellaan kysymystä siitä, kenen luvalla lapsen saa rokottaa. Tutkimuskysymys on kolmivaiheinen. Ensinnäkin kartoitetaan lapsen itsemääräämisoikeuteen vaikuttavat tekijät ja mahdolliset ohjeelliset ikärajat lapsen itsemääräämisoikeuden alkamisajankohdan määrittämiseksi. Toisekseen tarkastellaan sitä, tuleeko lapsen rokottamiseksi saada yhteishuoltajuustilanteessa molempien huoltajien suostumus. Lopuksi arvioidaan sitä, miten terveydenhuollon ammattilaisten tulee toimia, mikäli lapsen huoltajat ovat erimielisiä keskenään lapsen rokottamisesta. Tällä hetkellä terveydenhuollon ammattilaisilla ei ole selkeitä toimintaohjeita lasten rokottamiseksi ja käytännöt ovat vaihdelleet viime vuosina johtuen muun muassa oikeusasiamiehen ratkaisuista koskien sikainfluenssa- ja HPV-rokotetta. Viime vuosikymmenten aikana lasten autonomisuus on lisääntynyt, eikä heihin suhtauduta enää vain suojelun ja huollon kohteina. Potilaslain mukaan alaikäisen potilaan rokotta-misesta on päätettävä yhteisymmärryksessä hänen kanssaan, mikäli hän on ikänsä ja kehitystasonsa puolesta kykeneväinen päättämään asiasta. Siinä tapauksessa että lapsi ei ole kompetentti päättämään hoidostaan, tekevät päätöksen rokottamisesta hänen huoltajansa. Tutkielma sijoittuu lääkintä- ja bio-oikeuden alaan ja lähestymistapa on lainopillinen. Aihetta käsitellään erityisesti kansainvälisten ihmisoikeussopimusten, kansallisen lainsäädännön sekä eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisujen avulla. Tarkoituksena on jäsentää näiden suhtautumista lapsen itsemääräämisoikeuden alkamisajankohtaan sekä käsitykseen huoltajien yhteistoimintavelvoitteesta. Tutkimuksessa tarkastellaan eri ratkaisuvaihtoehtojen käytännön seurauksia ja vaikutuksia muun muassa lapsen ja huoltajien oikeuksiin. Lisäksi arvioidaan yleisellä tasolla eri tulkintavaihtoehtojen mahdollisia vaikutuksia väestön immuniteettisuojaan. Tutkielman lopussa päädytään siihen, ettei laissa ole säädetty mistään ikärajasta koskien lapsen itsemääräämisoikeuden alkamisajankohtaa, vaikka usein nähdäänkin viitattavan 12 ja 15 vuoden ikärajoihin. Nämä ikärajat saattavat vaikuttaa ennakkoehtoisesti hoitohenkilökunnan toimintaan, vaikka THL onkin päätynyt ottamaan ikärajat pois lasten rokottamista koskevista ohjeistaan. Huoltajien yhteistoimintavelvoitteen osalta päädytään siihen, että muun muassa väestön riittävän immuniteettitason ylläpitämisen ja lapsen edun kannalta ei välttämättä ole perusteltua tulkita lapsenhuoltolain säännöksiä yhteistoimintavelvoitteesta siten, että rokotukseen vaadittaisiin lapsen molempien huoltajien lupa. Viimeisen kysymyksen osalta päädytään siihen, että huoltajien ollessa erimielisiä rokotuksen ottamisesta tulee asia tällä hetkellä ratkaista lopulta tuomioistuimessa. Tutkielmassa pohditaan myös potilaslain 6.3 §:n mahdollista laajenemista lapsipotilaisiin, jolloin terveydenhuollon ammattihenkilöt voisivat ratkaista asian potilaan edun mukaisesti.