Browsing by Author "Bärman, Rosanna"

Tutkielmassa selvitetään oikeusdogmaattisten tutkimusmenetelmien avulla toimeksisaajan velvollisuuksia ja vahingonkorvausvastuuta omaisuudenhoitosopimuksissa. Omaisuudenhoidolla tarkoitetaan sijoituspalvelulain (747/2012, SipaL) 1 luvun 15 §:n 4 kohdan mukaan rahoitusvälineiden hoitamista asiakkaan kanssa tehdyn sopimuksen nojalla siten, että päätösvalta sijoittamisesta on annettu kokonaan tai osittain toimeksiannon saajalle. Tutkimuskysymykset on määritelty seuraavasti: 1. Mitä velvollisuuksia toimeksisaajalla on omaisuudenhoitosopimuksen perusteella? 2. Mikä on omaisuudenhoitajan vastuu suoritusvirheestä asiakasta kohtaan? 3. Miten asiakkaan oma toiminta rajoittaa omaisuudenhoitajan vastuuta? Tutkielmassa lähteinä käytetään oikeuskirjallisuuden ja oikeuskäytännön lisäksi sijoituslautakunnan (entinen arvopaperilautakunta) suositusluonteisia ratkaisuja. Tutkielman alussa käydään läpi omaisuudenhoitajan tärkeimpiä velvoitteita, joita ovat selonotto-, tiedonanto- ja huolellisuusvelvollisuus. Velvoitteet perustuvat MiFID II -direktiiviin (2014/65/EU) perustuvaan sääntelyyn SipaL:ssa, mutta myös sopimusoikeuden yleisillä opeilla on merkitystä velvollisuuksien sisällön määrittämisessä. Tutkielmassa käsitellään vahingonkorvausvastuun perusteita, jotka määräytyvät pitkälti sopimusoikeuden yleisten oppien mukaan. Lisäksi tarkastellaan eräitä tyypillisiä virhetilanteita, joita ovat riskitasoon ja sijoitussalkun hajauttamiseen liittyvät ongelmat sekä omaisuudenhoitajan liian aktiiviseen kaupankäyntiin perustuvat vahinkotilanteet. Tutkielman loppupuolella huomio kiinnitetään asiakkaan omaan toimintaan, kuten reklamaation laiminlyöntiin ja asiakkaan antamiin ohjeisiin, joilla voi olla omaisuudenhoitajan vastuuta rajoittavaa merkitystä. Omaisuudenhoitosopimuksessa sovitaan rajat, joiden sisällä omaisuudenhoitaja voi asiakkaan sijoitussalkkua hoitaa. Tärkeää on sopia sijoitusstrategiasta, tavoitellusta tuotto- ja riskitasosta ja rahoitusvälineiden lajeista, joihin omaisuudenhoitaja voi asiakkaan varoja sijoittaa. Ennen palvelun tarjoamista sijoituspalveluyrityksen on hankittava tietoa asiakkaan riskinsietokyvystä, sijoitushorisontista ja tuotto-odotuksista. Omaisuudenhoitajaa velvoittaa tiedonantovelvollisuus, jonka perusteella asiakkaalle on annettava riittävästi tietoa ennen sopimuksen tekemistä ja asiakassuhteen kestäessä. Virhevastuu sopimuksen perusteella määräytyy käännettyyn todistustaakkaan perustuvan tuottamusvastuun kautta, eli vastuusta vapautuakseen omaisuudenhoitajan on näytettävä menetelleensä huolellisesti. Omaisuudenhoitajan on hoidettava asiakkaan varallisuutta sopimuksessa sovitun sijoituspolitiikan mukaisesti. Erityistä huomiota on kiinnitettävä sijoitusten asianmukaiseen hajauttamiseen ja sovitun riskitason noudattamiseen. Asiakkaan omalla toiminnalla voi olla omaisuudenhoitajan vastuuta rajoittava vaikutus – esimerkiksi reklamaation laiminlyönti johtaa korvausvaatimusten prekludoitumiseen.