Browsing by Author "Backman, Saidi"

Tutkielma käsittelee vahvistettujen ja vahvistamatta jätettyjen edunvalvontavaltuutusten käytännössä ilmenneitä ongelmia. Edunvalvontavaltuutuksesta säädetään edunvalvontavaltuutuksesta annetussa laissa (25.5.2007/648). Lain oltua voimassa jo yli 10 vuotta, ovat käytännön ongelmat alkaneet aktualisoitua. Tutkielmassa tarkastellaan ensiksi sitä, millaiset vähimmäisvaatimukset laki asettaa edunvalvontavaltuutukselle ja mistä kaikista asioista valtakirjassa on mahdollista määrätä pätevällä tavalla. Toiseksi tutkielmassa tarkastellaan sitä, millaisia edunvalvontavaltuutukset todellisuudessa ovat hyödyntäen tutkielmaa varten hankittua aineistoa. Kolmanneksi yhdistetään teoria ja käytäntö keskeisimpien ongelmien kartoittamiseksi ja arvioidaan nykyisen sääntelyn toimivuutta käytännön valossa de lege ferenda. Tutkielman metodeina ovat lainoppi ja empiirinen oikeustutkimus. Tutkimusaiheen kannalta relevanttien säännösten ja mahdollisten teoriassa esitettyjen ongelmien paikantamisessa hyödynnetään lainoppia. Tutkielmaa varten kerätyn tutkimusaineiston hyödyntäminen puolestaan tapahtuu empiirisen oikeustutkimuksen avulla. Tutkielmaa varten hankittu empiirinen aineisto koostuu kahdesta osasta. Tutkielman kvantitatiivisen osan muodostavat vuonna 2016 Espoon maistraatissa vireille tulleet ja ratkaistut edunvalvontavaltuutusta koskevat asiat edunvalvontavaltuutuksineen ja valmistelumateriaaleineen. Tutkielman kvalitatiivinen osa muodostuu tutkielmaa varten tehdystä asiantuntijan teemahaastattelusta. Kvantitatiivinen aineisto taulukoitiin ja kvalitatiivinen aineisto litteroitiin ennen analyysia. Aineiston analyysin perusteella selvisi, että edunvalvontavaltuutuksissa käytännössä ilmenneet ongelmat ovat osittain samanlaisia ja osittain erilaisia vahvistettujen ja vahvistamatta jätettyjen valtakirjojen kohdalla. Erityisesti vahvistamattomien valtakirjojen ongelmia ovat vireilleajantulokohta ja valtuutusten pätemättömyys. Tutkielma osoittaa, että lakia tulisi muuttaa joiltain osin, jotta edunvalvontavaltuutus vastaisi entistä paremmin yhteiskunnan ja yksilön tarpeita. Lisäksi instituution parempi tunnettavuus vähentäisi ongelmia. Kuitenkin tutkimushavaintojen perusteella laki jo nykyisellään mahdollistaa edunvalvontavaltuutuksen käytön useimmissa tilanteissa toivotulla tavalla, kunhan edunvalvontavaltuutus laaditaan hyvissä ajoin ennen oman toimintakyvyn menetystä ammattitaitoisen asiantuntijan avustuksella.