Browsing by Author "Bergman, Nina"

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:ään sisältyvää korkovähennysrajoitussäännöstä on vuoden 2019 alusta muutettu, kun Suomi on implementoinut EU:n veronkiertodirektiivin (ns. ATAD I -direktiivi, 2016/1164). Sääntelyn muutoksen yhteydessä yleisen korkovähennysrajoituksen soveltamisalaa on laajennettu siten, että uusi säännös soveltuu konserniyhteysosapuolten välisten korkomenojen (sisäiset korkomenot) lisäksi muiden kuin konserniyhteysosapuolten välisiin korkomenoihin (ulkoiset korkomenot). Lisäksi säännökseen on otettu koron määritelmä, joka on sisällöltään laajempi kuin Suomen vero-oikeudessa voimassa ollut oikeus- ja verotuskäytännön perusteella muodostunut korkokäsite. Tämän tutkielman tarkoituksena on oikeusdogmaattista metodia hyödyntäen selvittää, mikä on EVL 18 a §:n mukaisen korkomenon käsitteen merkityssisältö ja miten nämä korkomenot jakautuvat sisäisiin ja ulkoisiin korkomenoihin. Lisäksi arvioidaan korkovähennysrajoitussäännöksen soveltamisen eroja sisäisten ja ulkoisten korkomenojen välillä. Olennaisessa roolissa tutkielmassa on EVL 18 a §:n mukaisten koron ja konserniyhteyden käsitteiden arviointi. Suomen verolainsäädäntöön ei sisälly yleistä koron määritelmää, vaan määritelmä on syntynyt oikeus- ja verotuskäytännössä. Arvioitaessa koron käsitettä uuden korkovähennysrajoitussääntelyn kannalta, on tutkielmassa kattavasti käsitelty korkeimman hallinto-oikeuden ja keskusverolautakunnan ratkaisukäytäntöä. Lisäksi on arvioitu uuden EVL 18 a §:n korkokäsitteen piiriin kuuluvia rahoituksen hankinnasta aiheutuvia suorituksia, jotka eivät ole sisältyneet perinteisen korkokäsitteen piiriin. Konserniyhteyden käsitteen tulkinnassa taas keskeisessä roolissa on VML 31 § 2 momenttiin sisältyvän määräysvaltaedellytyksen arviointi. Koron ja konserniyhteyden käsitteiden arvioimisen lisäksi sisäisten ja ulkoisten korkomenojen välisessä rajanvedossa on otettava huomioon ne poikkeustilanteet, jotka koskevat välillisiä konserniyhteysvelkoja. Tutkielmassa asetetaan korkovähennysrajoitussääntely kansainväliseen viitekehykseen ja verrataan lisäksi Suomen sääntelyratkaisua sekä säännöksen soveltamisalaan kuuluvia korkomenoja Ruotsin ja Yhdysvaltojen korkovähennysrajoitussääntelyyn. Keskeisiä lähteitä tutkielmassa ovat arvioitavien valtioiden lainsäädäntöön liittyvät lainvalmisteluaineistot ja viranomaisten ohjeistukset sekä oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa esitetyt kannanotot. Tämän lisäksi olennainen merkitys on kansainvälisellä aineistolla, erityisesti ATAD I -direktiivillä sekä OECD:n BEPS-projektin mukaisilla korkovähennysrajoituksia koskevilla suosituksilla.