Browsing by Author "Castrén, Martina"

Tutkielmassa selvitetään, millä edellytyksillä julkisesta hankinnasta tehdyn sopimuksen osapuolet voivat muuttaa hankintasopimuksen ehtoja sopimuskauden aikana ja mikä merkitys EU-oikeudellisilla periaatteilla – erityisesti avoimuuden ja yhdenvertaisuuden periaatteilla – on muutosten sallittavuuden arvioinnissa. Julkisesta hankinnasta tehdyn sopimuksen sisältö määräytyy hankintaviranomaisen tarjouspyynnön mukaisesti ja sopimuksen ehtojen tarkistaminen sopimuskauden aikana on lähtökohtaisesti kiellettyä. Tutkielmassa esitetään, että hankintasopimuksen tarkistaminen sopimuskauden aikana tulee kuitenkin usein ajankohtaiseksi erilaisista hankintasopimuksen osapuoliin, hankinnan sisältöön tai ulkopuolisiin tekijöihin liittyvistä syistä. Hankintalaki ja hankintadirektiivi eivät säätele sopimuskauden aikaisia tapahtumia, vaan muutoksia koskevat oikeusohjeet perustuvat EUTI:n ratkaisuihin. EUTI:n oikeuskäytännön mukaan olennaisia sopimusmuutoksia tulee tarkastella uutena kilpailutettavana hankintasopimuksena. Hankintasopimusten muutosten tarkastelussa onkin kyse rajanvedosta sallitun muutoksen ja kielletyn, tosiasiallisesti uuden sopimuksen muodostavan muutoksen välillä. Tutkielmassa eritellään erilaisia sopimusmuutostilanteita, perehdytään olennaisen muutoksen käsitteen määritelmään ja tarkastellaan sopimusmuutosten potentiaalisia seuraamuksia. Tutkielmassa luodaan myös katsaus komission joulukuussa 2011 antamaan direktiiviehdotukseen (KOM(2011) 896 lopullinen), joka sisältää ensimmäisen kerran sopimusmuutoksia koskevan artiklan. Oikeusperiaatteet ovat tärkeässä asemassa julkisissa hankinnoissa ja erityisesti sopimusmuutosten sallittavuuden arvioinnissa. EU-oikeudellisten periaatteiden roolin hankintaoikeudessa voidaan katsoa olevan kahtalainen: perussopimusten periaatteita käytetään ensinnäkin apuna hankintadirektiivin tiettyjen lausekkeiden tulkinnassa sekä toiseksi lisävelvoitteiden asettamiseksi tilanteissa, joissa velvoitteista ei ole säädetty direktiivissä. Tutkielmassa tarkastellaan yhdenvertaisuuden ja avoimuuden periaatteiden muotoutumista EUTI:n oikeuskäytännössä ja eritellään niiden asettamia keskeisiä vaatimuksia. Lisäksi tutkielmassa selvitetään, miten kyseisten periaatteiden vaatimukset konkretisoituvat hankintasopimusta muutettaessa. EUTI:n ja kotimaisten tuomioistuinten oikeuskäytännön analysoinnin avulla tutkielmassa tarkastellaan, miten avoimuuden ja yhdenvertaisuuden periaatteet rajoittavat hankintasopimuksen osapuolten mahdollisuutta muuttaa hankintasopimuksen ehtoja sopimuskauden aikana. Tutkielman ensisijainen metodi on oikeusdogmaattinen, mutta tutkielmassa hyödynnetään täydentävästi myös empiiristä tutkimusmenetelmää, joka tuottaa tietoa todellisuudesta eli reaalimaailmasta. Empiirisellä haastattelututkimuksella pyritään selvittämään hankintaoikeuden asiantuntijoiden näkemyksiä hankintasopimusten muutoksiin liittyvistä kysymyksistä. Asiantuntijahaastatteluihin perustuvassa empiirisessä osiossa tarkastellaan muun muassa hankintasopimusten muuttamisen yleisyyttä ja käytännössä ilmeneviä ongelmia. Lisäksi selvitetään, miten asiantuntijat suhtautuvat komission direktiiviehdotukseen ja sopimusmuutosten sääntelyyn. Haastattelututkimuksen perusteella selvänä voidaan pitää sitä, että hankintasopimusten muuttamiseen liittyvät kysymykset ovat ajankohtaisia ja aktualisoituvat usein käytännön hankintatoimessa.