Browsing by Author "Eerola, Liisa"

Liike- ja yrityssalaisuuksien lakisääteinen suoja muodostuu sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annettuun lakiin, rikoslakiin ja työsopimuslakiin kirjatuista säännöksistä. Eri lakeihin kirjatut yrityssalaisuussäännökset eroavat toisistaan muun muassa soveltamisedellytystensä sekä salassapitovelvollisuuden keston suhteen. Eräs olennainen säännösten soveltamista rajaava seikka on tiedonhankinnan tapa; tutkielmassa arvioidaan, millaisin kriteerein työntekijän toteuttama tiedonhankinta on luokiteltavissa kutakin lakia sovellettaessa oikeudettomaksi ja milloin sallituksi. Sekä sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetussa laissa, rikoslaissa että työsopimuslaissa tarkoitettu tiedonhankinnan oikeudettomuus toteutuu lähtökohtaisesti silloin, kun työntekijä hankkii tietoja, joihin tällä ei ole ollut oikeutta; oikeudettomuudesta onkin riidattomasti kyse työntekijän hankkiessa tietoja omien työtehtäviensä tai vastuualueidensa ulkopuolelta. Oman vastuualueen ulkopuolelta tapahtunutta tiedonhankintaa ei tee laeissa tarkoitetulla tavalla sallituksi tällöin edes se, että hankittuja tietoja ei ole suojattu esimerkiksi fyysisesti tai erityisin käyttöoikeuksin. Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain oikeudettomuusarviointi perustuu työntekijän työtehtävien ja vastuualueen ohella kulloinkin vallitsevaan käsitykseen hyvästä liiketavasta. SopMenLaissa tarkoitetusta tiedonhankinnasta voikin olla kyse silloin, kun työntekijä käyttää sallitusti hankkimiaan tietoja sopimattomalla tavalla työsuhteensa päättymisen jälkeen tai kun tämä jättää palauttamatta sallitusti saamiaan yrityssalaisuuksia työsuhteensa päättyessä. Työsopimuslaki mahdollistaa SopMenLain kaltaisen tiedonhankinnan yrityseettismoraalisen kokonaisarvioinnin: laissa tarkoitettu oikeudeton tiedonhankinta täyttää SopMenLaissa tarkoitetun hyvän liiketavan ohella myös työsopimuslakiin kirjatun yleisen lojaliteettivelvoitteen vastaisuuden sekä usein myös kielletyksi katsottavan kilpailevan toiminnan valmistelun tunnusmerkit. Työsopimuslaissa tarkoitettua oikeudettomuutta arvioitaessa voidaan ottaa huomioon muun muassa tietoja hankkineen työntekijän asema, työn luonne sekä työntekijän toimien vahingoittavuus työnantajaa kohtaan. Rikoslain osalta oli pitkään epäselvää, voidaanko laissa tarkoitettua oikeudetonta tiedonhankintaa arvioida SopMenLain ja työsopimuslain kaltaisen yrityseettismoraalisen kokonaisarvion perustella. Korkeimman oikeuden tuoreen linjauksen mukaan kokonaisarviointi ei ole mahdollista: rikoslaissa tarkoitetusta oikeudettomasta tiedonhankinnasta on yrityksen omien työntekijöiden kohdalla kyse ainoastaan silloin, kun työntekijä hankkii tietoja, joihin tällä ei ole asemastaan tai työtehtävistään johtuvaa oikeutta tai kun työntekijä hankkii yrityssalaisuuksia tavalla, joka ei ole hänelle sallittu. Mikäli työntekijä hankkii omiin työtehtäviinsä kuuluvia tietoja poikkeuksellisissa olosuhteissa, moitittavin keinoin tai tarpeettomia määriä, ei kyse ole oikeudettomasta tiedonhankinnasta. Euroopan parlamentin ja neuvoston liikesalaisuusdirektiivi tulee toteutuessaan supistamaan siviilioikeudellisen oikeudettomuuden soveltamisalaa ja lähentämään siviili- ja rikosoikeudellisia oikeudettomuusarviota keskenään. Olennaiseksi seikaksi tiedonhankinnan laadun arvioinnissa nousee direktiivin seurauksena tekijän oikeus taikka tämän saama suostumus tietojen hankkimiseen - eivät puhtaasti yrityseettismoraaliset seikat.