Browsing by Author "Eerola, Sanni"

Tekijänoikeuden taloudellisiin oikeuksiin kuuluu oikeus määrätä teoksesta muuttamattomana ja muutettuna. Tämä merkitsee sitä, ettei kukaan muu saa ilman lupaa valmistaa tai saattaa yleisön saataviin teosta, jota on pidettävänä samana tai liian samankaltaisena aikaisemmin tehdyn teoksen kanssa. TekijäL 4 §:n 2 momentissa on piirretty tekijänoikeuden ja samalla muuttamisoikeuden raja toteamalla, että teosta vapaasti muuttaen luodut uudet ja itsenäiset teokset eivät kuulu alkuperäisen teoksen suojapiiriin. Tällainen tilanne on kysymyksessä silloin, kun luomistyössä hyödynnetään toisen käyttämiä ideoita ja aiheita, mutta toteutetaan työ itsenäisellä ja omaperäisellä tavalla. Muunnelmasuhteen arviointi tulee käytännössä esiin jäljittelyä koskevissa tekijänoikeuden loukkaamistapauksissa. Kyseessä on vapaan muuntelun ja epäitsenäisen muunnelman rajanveto eli teoksen suojapiirin määrittely. Rajanveto on vaikeaa, eikä yleisiä sääntöjä voida antaa, koska teoslajit ja käyttötilanteet ovat hyvin erilaisia. Arviointikriteerinä oikeuskäytännössä on pidetty sitä, saavatko teokset tarkastelijassa aikaan samuuselämyksen. Tällä tarkoitetaan samankaltaisuusarviointia, jossa teoksia vertaillaan sen selvittämiseksi, loukkaako toisen teoksen valmistaminen tai yleisön saataviin saattaminen toisen tekijänoikeutta. Koska teokset ovat harvemmin täysin identtisiä, joudutaan vertailun osana arvioimaan myös sitä, millä samankaltaisuuksilla on tekijänoikeudellista merkitystä. Jos teokset eivät muistuta toisiaan sillä tavoin, että ne herättäisivät vertailijassa samuuselämyksen, ei kyse ole loukkaavasta jäljitelmästä vaan kahdesta itsenäisestä teoksesta. Tutkielman tavoitteena on selvittää, mikä on voimassa olevan oikeuden sisältö tekijänoikeudellisen muunnelmasuhteen arvioinnissa. Lisäksi tehtävänä on selvittää, miten vapaan muuttamisen ja kielletyn jäljittelyn välistä rajanvetoa on oikeuskäytännössä perusteltu ja millaisin kriteerein samankaltaisuutta on arvioitu. Koska ainoastaan tekijänoikeudella suojatun teoksen jäljittely voi olla laissa tarkoitetulla tavalla kielletty, tulee muunnelmasuhdetta arvioitaessa aina ratkaistavaksi esikysymys alkuperäisen teoksen teosluonteesta. Eri teoslajit edellyttävät erilaista arviointia, minkä lisäksi teosten vertailu aistihavainnoin johtaa väistämättä myös subjektiivisiin näkemyksiin siitä, mikä arviointia tekevän henkilön kokema samuuselämys vertailtavien teosten samankaltaisuudesta on. Vaikka oikeuskäytäntö tarjoaa joitakin yleisiä linjoja muunnelmasuhteen arvioimiseen, niin viimekädessä rajanveto jää oikeuskäytännön varaan, jolloin tuomioistuimen on vapaasti harkittava kaikki asiaan vaikuttavat seikat. On siis ensinnäkin arvioitava, mitkä piirteet tarkastelun kohteessa ilmentävät omaperäistä luomista ja miten tekijän vapaat ja luovat valinnat siinä ilmenevät. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota myös siihen, mistä teoksen samankaltaisuudet johtuvat. Keskeistä on arvioida, missä määrin teokset eroavat toisistaan ja minkälainen kokonaisvaikutelma niiden samankaltaisuudesta välittyy.