Browsing by Author "Ek, Marko"

Kansainvälisten rikostuomioistuinten perussäännöissä luetellaan joukko vakavia rikostekoja, jotka ovat rikoksia ihmisyyttä vastaan silloin, kun ne tehdään osana siviiliväestöön kohdistettua laajamittaista tai systemaattista hyökkäystä. Rikosten ihmisyyttä vastaan rikostunnusmerkistöön sisältyvä yksittäisten rikostekojen luettelo päättyy säännökseen, joka täydentää rikosluetteloa kriminalisoimalla muutoin erikseen lueteltujen rikosten lisäksi ’muut epäinhimilliset teot’, jotka tehdään osana laajamittaista tai systemaattista hyökkäystä siviiliväestöä kohtaan. Tutkielman tarkoituksena on selvittää rikosten ihmisyyttä vastaan ’muiden epäinhimillisten tekojen’ kiellon sisältöä ja ulottuvuutta osana kansainvälistä rikosoikeutta. Ilmaisun ’muut epäinhimilliset teot’ ollessa lähtökohtaisesti melko epätäsmällinen ja laaja-alainen, tarkastellaan kieltoa erityisesti rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen näkökulmasta. Tutkielmassa pyritään kokoamaan ja systematisoimaan ’muihin epäinhimillisiin tekoihin’ liittyvää säädännäisaineistoa ja oikeuskäytäntöä sekä tarkastelemaan normin sisältöä osana kansainvälistä tapaoikeutta. Historiallisen näkökulman kautta pyritään esittelemään ’muiden epäinhimillisten tekojen’ oikeudellista sisältöä eri aikoina ja kiellon yhteensopivuutta laillisuusperiaatteen kanssa rikostunnusmerkistön eri kehitysvaiheissa. ’Muiden epäinhimillisten tekojen’ kielto on pyritty asettamaan osaksi laajempaa oikeudellista kontekstia ja tulkitsemaan kieltoa soveltuvien oikeusperiaatteiden, etenkin laillisuusperiaatteen ja kansallisista rikosoikeusjärjestelmistä johdettavissa olevien periaatteiden valossa. ’Muiden epäinhimillisten tekojen’ kielto on sisällytetty kaikkien kansainvälisten rikostuomioistuinten perussääntöihin ja sitä on sovellettu laajalti oikeuskäytännössä. Kriminalisoinnin tunnusmerkistö ja ulottuvuus on täsmentynyt merkittävästi oikeuskäytännön kautta. ’Muiden epäinhimillisten tekojen’ tunnusmerkistön asteittaisesta kehityksestä ja eri määritelmien eroavaisuuksista huolimatta voidaan kiellon katsoa tulleen määritellyksi kansainvälisessä tapaoikeudessa kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) perustamisasiakirjoista ilmenevällä tavalla. Rajanvedossa ’muiden epäinhimillisten tekojen’ ja mahdollisten muiden vakavaa kärsimystä tai vakavan vamman aiheuttavien tekojen välillä muodostuu tärkeäksi ’muiden epäinhimillisten tekojen’ samanlaisen luonteen ja vakavuuden toteaminen suhteessa muihin rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Tutkielmassa katsotaan, että mahdollisten ’muiden epäinhimillisten tekojen’ luonnetta arvioitaessa tulee kiinnittää huomiota etenkin ihmisoikeusperiaatteisiin ja kansallisista oikeusjärjestelmistä johdettavissa oleviin tietyntyyppisten vakivallantekojen rikollista luonnetta koskeviin periaatteisiin. ’Muista epäinhimillisistä teoista’ tuomittaessa tulee kiinnittää erityistä huomiota laillisuusperiaatteeseen ja tutkia rikosvastuun toteuttamisen yhteensopivuus laillisuusperiaatteen kanssa tapauskohtaisesti.