Browsing by Author "Fahmy, Sara"

Miten kansainvälinen oikeus sääntelee meritse tapahtuvaa maahanmuuttoa? Meritse tapahtuva maahanmuutto on historiallisesti tunnettu ilmiö ja se vaikuttaa kaikkialla maailmassa. Euroopassa erityisesti Libyan ja Italian välinen Välimeren alue on massamaisen meritse tapahtuvan maahanmuuton keskittymä. Ilmiö on tunnettu myös Indonesian kautta Australiaan suuntauvan meritse tapahtuvan muuttoliikkeen takia. Ilmiön kansainvälisoikeudellinen tarkastelu on kuitenkin tärkeää, koska meritse tapahtuva maahanmuutto vaatii vuosittain tuhansia kuolonuhreja. Aihe on poliittisella tasolla silti ristiriitainen, koska valtioilla ei ole yhteistä linjaa siitä, miten ilmiön aiheuttamia ongelmia tulisi ratkaista. Australia on päättänyt avoimesti harjoittaa niin kutsuttua ”push back the boats” -käytäntöä, eli venepakolaisten pois työntämistä sen aluevesiltä. Ihmisoikeusjärjestöt ja eri tuomioistuimet ovat vuosien saatossa tiukasti arvostelleet Euroopan ja Australian harjoittamia, venepakolaisiin kohdistettuja toimenpiteitä. Euroopan unionin tämän hetkinen virallinen poliittinen linja on käsitellä Välimeren yli tapahtuvaa maahanmuuttoa humanitaarisena kriisinä. Toisaalta Euroopan unionin jäsenmaat eivät ole perustaneet keskitettyä meripelastusorganisaatiota, vaikka ihmisiä tiedetään jatkuvasti hukkuvan. Poliittisten linjausten mukaisia toimenpiteitä voidaan juridisesti arvioida tarkastelemalla ensin kansainvälisen oikeuden sääntelyä meritse tapahtuvan maahanmuuton tiimoilta. Tutkielmassani pyrin siten selvittämään meritse tapahtuvan maahanmuuton kansainvälisen oikeuden sisällön. Mitä velvollisuuksia ja oikeuksia valtioilla on merellä suhteessa venepakolaisiin? Koska meritse tapahtuvaa maahanmuuttoa ei käsittele mikään yksittäinen oikeudellinen instrumentti, tarkastelu tapahtuu aihetta eniten risteävien kansainvälisen oikeuden alojen kautta. Meritse tapahtuvalla maahanmuutolla on liittymiä erityisesti merioikeuteen, pakolaisoikeuteen, ihmisoikeuksiin ja kansainväliseen rikosoikeuteen. Nämä eri oikeudenalat luovat kokonaiskuvan venepakolaisten oikeudellisesta asemasta kansainvälisessä oikeudessa. Meritse tapahtuvaa maahanmuuttoa voidaan lähestyä myös pelastusoperaatioita koskevan kansainvälisoikeudellisen sääntelyn kautta. Avunantovelvollisuus on ehdoton valtioita velvoittava normi. Kansainvälisessä oikeudessa vallitsee kuitenkin epäselvyys muun muassa maihinnousuoikeuden sisällön ja turvallisen paikan määrittelyn suhteen. Meritse tapahtuvalla maahanmuutolla on vahvasti ekstraterritoriaalinen ulottuvuus. Tästä syystä tutkielman erityisenä fokuksena on valtion harjoittamien maahanmuuton valvontatoimenpiteiden oikeudellinen arviointi, kun toimenpiteitä harjoitetaan valtion rajojen ulkopuolella, kansainvälisillä merialueilla. Tutkielma käsittelee lisäksi tiiviisti kansainvälisen oikeuden non-refoulement -periaatteen soveltamista aiheeseen. Meritse tapahtuvan maahanmuuton kansainvälisen oikeuden sääntelyn analysoinnilla pyrin luomaan kokonaiskuvaa siitä, minkälaiset valtion harjoittamat, maahanmuuttajiin kohdistetut toimenpiteet ovat merellä sallittuja.