Browsing by Author "Genzer, Juha"

Tämän tutkielman aiheena on rakennusurakoihin liittyvä osapuolten, tilaajan ja urakoitsijan, välinen myötävaikutusvelvollisuus ja sen laiminlyömisen mahdolliset seuraukset. Tärkeimpänä tehtävänä on kartoittaa, mitkä ovat urakoitsijan suojautumiskeinot ja oikeusturva kohdatessaan velvollisuuksien laiminlyöntiä sopimuskumppaninsa taholta. Tämän tutkimuksen innoittajana ja taustalla ovat omat henkilökohtaiset havainnot rakennusalan käytännöistä ja todellisuudesta. Rakennusala on suuri työllistäjä ja urakat saattavat omata suuria yhteiskunnallisia vaikutuksia esimerkiksi infrarakentamisen puolella. Rakennusteollisuus näkyy merkittävällä tavalla kaupunkikuvassa ja vaikuttaa väestön päivittäiseen elämänlaatuun. Urakoiden lopputuloksien on tarkoitus kestää vuosikymmeniä. Näin merkittävän alan käytäntöjen tulisi kestää päivänvaloa. Tutkielman näkökulma on puhtaasti sopimussuhteessa heikommassa asemassa olevan aliurakoitsijan näkökulma. Tutkielman lähteenä käytetään laajalti rakennusurakkaan liittyvää, oikeustieteellistä kirjallisuutta, artikkeleita sekä oikeustapauksia. Rakennusurakat eivät ole sopimusoikeudelliselta kannalta lailla säädeltyjä, joten tutkielmassa tukeudutaan alan käytännöksi muodostuneeseen Rakennusurakan yleiset sopimusehdot YSE 1998- koosteeseen. Oikeustapauksien esimerkkeinä on käytetty korkeimman oikeudenratkaisujen lisäksi myös tapauksia, joissa olen ollut henkilökohtaisesti avustamassa tai osallisena. Vaikka nämä tapaukset eivät ole korkeimman oikeuden ennakkoratkaisuja, ne avaavat hyvin aliurakkaketjun loppupäässä olevien urakoitsijoiden tilannetta ja sitä, miksi kiinnostuin aiheesta. Tutkimus osoitti, että urakoitsija on heikommassa asemassa, kuin tilaaja. Sopimusehtojen tietyt velvollisuudet lisäävät perusteettomasti urakoitsijan taloudellista haavoittuvuutta ja riskiä. Samalla sopimusehtojen osittainen epätasapaino voi myös kannustaa tilaajaa käyttämään väärin oikeuksiaan. Etenkin pienempien urakkariitojen ja saatavien osalta urakoitsijan tilanne on haasteellinen. Oikeuden tosiasiallinen saatavuus kärsii merkittävästi oikeudenkäyntikustannusten kalleudesta, etenkin suhteessa saatavien määrään. Tulokset vahvistivat käytännön havainnot työelämän puolelta. Johtopäätöksenä voidaan tunnustaa nykyisen järjestelmän epätasapaino ja pyrkiä uudistamaan sääntelyä. Myös alan yleisten sopimusehtojen päivittäminen ja urakkaneuvotteluissa tasapuolisuudesta huolehtiminen ovat tarpeellisia toimintamalleja.