Browsing by Author "Häggman, Annika"

Tässä pro gradu-tutkielmassa tutkin työehtosopimusten tulkintaa ja työehtosopimuslain 7 ja 10 §:n soveltamista käytännössä, työtuomioistuimen viimeisen viiden vuoden aikaisessa oikeuskäytännössä. Tutkin työnantajapuolen työehtosopimusrikkomuksia, ja niistä yksittäisille yrityksille määrättyjä hyvityssakkoja, pohtien samalla työehtosopimusjärjestelmän toimivuutta kokonaisuudessaan työriitojen ratkaisussa. Teoriaosassa käsittelen hyvityssakkoa koskevien työehtosopimuslain pykälien historiaa, työehtosopimusten tulkintaperiaatteita, työnantajan tulkintaetuoikeutta siihen liittyvine ongelmineen, sekä normimääräysrikkomusten sanktiokeinoja. Tutkielmassa tarkastelen työriitojen käsittelyä neuvotteluteitse, jossa suurin osa riidoista ratkaistaan, mutta keskityn tarkemmin työtuomioistuimeen johtaneisiin työehtosopimusrikkomuksiin, ja tutkin normimääräysrikkomuksia niistä määrättyjen sanktioiden, eli hyvityssakkojen kautta. Hyvityssakon määräämiseksi työehtosopimusrikkomukselta vaaditaan tiettyä moitittavuutta työehtosopimuslain 7 §:n mukaan, eli työehtosopimusmääräystä on rikottu tieten, tai rikkojan on perustellusti pitänyt tietää rikkovansa määräystä. Työehtosopimuslain 10 §:ssa määrätään asianhaaroista, jotka vaikuttavat hyvityssakon määrään. Näitä ovat vahingon suuruus, syyllisyyden määrä, toisen osapuolen rikkomukseen mahdollisesti antama aihe ja yhdistyksen tai yrityksen koko. Käyn tutkielmassani läpi työtuomioistuimen oikeuskäytäntöä vuosilta 2008-2012, tutkien vuosi kerrallaan millaisia työehtosopimusrikkomuksia työtuomioistuimessa on käsitelty, millaisia hyvityssakkomääriä työtuomioistuin on tuominnut, ja miten edellä mainitut työehtosopimuslain 10 §:n asianhaarat ovat mahdollisesti sakkojen määrään vaikuttaneet. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että työtuomioistuin nykyisinkin hylkää valtaosan työntekijäpuolen hyvityssakkokanteista, eli hyväksyttyjen hyvityssakkovaatimusten määrä on pysynyt melko lailla samalla alhaisella tasolla sitten 1970-luvun. Työtuomioistuimen hyvityssakkokäytäntöä voidaan myös kaiken kaikkiaan pitää varsin lievänä ja kaavamaisena. Tämä johtunee siitä, että työtuomioistuin haluaa korostaa tuomion merkitystä oikean tulkinnan määräävänä vahvistustuomiona, eikä rangaistuksena. Mielestäni kuitenkin korkeammilla hyvityssakkomäärillä voitaisiin huomattavasti parantaa toisen sopijapuolen ja yksittäisen työntekijän oikeussuojaa, ja estää työehtosopimusrikkomukset tahallisissa tapauksissa, joissa työehtosopimusta on rikottu avoimesti, esim. taloudellisen hyödyn saavuttamiseksi, kun neuvotteluratkaisu ei ole tuottanut tulosta. Käyttämällä korkeampia hyvityssakkoja voitaisiin estää myös työehtosopimusrikkomusta mahdollisesti seuraavia, työrauhaan kohdistuvia työtaistelutoimenpiteitä ja siten vaalia työrauhaa.