Browsing by Author "Häkämies, Maria Elina"

Vuosiloma on osa työaikasuojelua ja sillä on tärkeä merkitys työstä palautumisessa. Näin ollen vuosilomalla on vaikutusta myös työntekijöiden hyvinvoinnille ja sillä on tärkeä asema työoikeudellisessa lainsäädännössä. Tässä tutkimuksessa perehdytään Suomen vuosiloman ansaintaa koskeviin säännöksiin ja selvitetään niiden oikeaa sisältöä ja tulkintaa lainopin keinoin. Säännöksiä arvioidaan pääasiassa oikeuskirjallisuuden ja oikeuskäytännön valossa. Lisäksi tutkimuksen johtopäätöksissä esitetään joitain de lege ferenda -ehdotuksia pääasiassa Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön pohjalta. Vuosiloman ansainta perustuu Suomessa ansainta-periaatteelle. Vuosilomalaissa säädetään kahdesta, erilisiin työ- ja virkasuhteisiin sovellettavasta, ansaintasäännöstä, joiden lisäksi voimassa olevassa vuosilomalaissa on myös niin sanottu vapaan ansaintasäännös. Vuosilomaa ansaitaan Suomessa joko 14 päivä tai 35 tunnin ansaintasäännön perusteella. Mikäli kumpikaan ansaintasäännöistä ei täyty, on työntekijällä oikeus ansaita vapaata. Sovellettava ansaintasääntö valitaan työsopimuksen mukaisen säännöllisen työajan perusteella. Vuosiloman pituuteen vaikuttaa osaltaan myös työssäolon veroista aikaa koskeva säännös, jolla taataan vuosiloman katkeamaton ansainta tietyissä yleisesti hyväksytyissä poissaolotilanteissa, joiden vuoksi työntekijään sovellettavan ansaintasäännön kriteerit eivät täyty. Tutkimuksessa selvitetään ensinnäkin, miten jokaisen työntekijän oikeus vuosilomaan on Suomen lainsäädännössä turvattu ja toisaalta mitkä seikat lainsäädännössä mainittujen ohella saattavat tosiasiassa vaikuttaa vuosiloman pituuteen. Toisekseen selvitetään erityisesti säännöstä työssäolon veroisesta ajasta sekä sen tosiasiallista tulkintaa ja soveltamista. Lisäksi pyritään tutkimaan, kattaako voimassa olevan lain säännös nykyaikaisen työelämän kentässä muutoin hyväksyttävät poissaolot.