Browsing by Author "Häkkinen, Esko"

Viime vuosikymmenten kriminaalipoliittisena trendina? la?nsimaissa on arvioitu olleen rikoskontrollin ankaroituminen. Kehitys on liitetty talouden sa?a?ntelyn ja hyvinvointivaltion heikkenemisen seka? epa?varmuuden ja individualismin vahvistumisen tapaisiin yhteiskunnan ja sen rakenteen ilmio?ihin. Suuntaus on leimannut voimakkaimmin Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian kaltaisia englanninkielisia? maita ja heikoimmin Pohjoismaita Suomi mukaan lukien. Eroa seliteta?a?n eroilla kansantalous-, hyvinvointi- ja demokratiamalleissa. Englanninkielisissa? maissa yhteiskunta on poissulkevampi ja poliittinen kulttuuri riitaisa, Pohjoismainen hyvinvointipolitiikka on inklusiivista ja universalistista ja politiikka konsensushakuista. Seka? yleista? trendia? etta? suhteellisia eroja seliteta?a?n toisin sanoen kriminaalipolitiikan kytkeytymisella? rakenteeseen ja pelkka?a? kontrollipolitiikkaa perustavampiin yhteiskunnallisiin valintoihin. Kriminaalipolitiikan kehitys Suomessa heijastaa samaa. Suomalainen kontrollipolitiikka lieveni hyvinvointivaltion laajetessa ja yhteiskunnan demokratisoituessa sodan ja?lkeisina? vuosikymmenina?. Lievenemiskehitys pa?a?ttyi 1980- ja 90-luvun vaihteen uusliberaaliin yhteiskuntapoliittiseen ka?a?nteeseen. Poliittisen pa?a?to?ksenteon tasolla kriminaalipolitiikan ankaroitumiseen on kansainva?lisesti liitetty kriminaalipolitiikan yleispoliittisen painoarvon kasvu ja samaan aikaan kriminaalipoliittisen keskustelun sisa?llo?llinen yhdenmukaistuminen. Yhteiskuntapoliittinen vaihtoehdottomuus on ohjannut etsima?a?n ratkaisuja sosiaalisiin ongelmiin rikoskontrollista. Kriminaalipolitiikan tekoa Suomessa on tutkittu vain va?ha?n. Miten kriminaalipoliittinen keskustelu kehittyi Suomessa hyvinvointivaltiollistumisen vuosikymmenilta? 1990- ja 2000-luvulle? Keskustelua tutkittiin sisa?llo?nanalyysin menetelma?lla? valtiopa?iva?asiakirja-aineistossa ajanjaksolla 1970–2010. Kaikki kansanedustajien aloitteet ja kysymykset analysoitiin kvantitatiivisesti ja la?hempa?a?n laadulliseen tarkasteluun otettiin kansanedustajien kirjalliset kysymykset kriminaalipolitiikasta. Tulokset osoittavat, etta? kriminaalipolitiikan painoarvo tutkitussa aineistossa kasvoi huomattavasti ja pysyva?sti juuri 1990-luvun alussa laman ja yhteiskuntapoliittisen ka?a?nteen hetkella?. 1970-luku erottuu sita? seuranneista vuosikymmenista? vasemmiston hallitsevan rooliin ja suhteellisen lievyyden aikakautena. 1980-luvulla – edelta?en keskustelun vilkastumista – aloite keskustelussa siirtyi keskusta- ja oikeistopuolueille. Keskustelun yleissa?vy ei muuttunut aiempaa kovemmaksi vain vasemmiston roolin pienentymisen vuoksi. Vasemmisto itsessa?a?n lakkasi varsinkin 1990- ja 2000-luvun myo?ta? edustamasta olennaisesti muuta poliittista kentta?a? lievempa?a? vaihtoehtoa kriminaalipolitiikassa. 1990-luvulla nouseva kriminaalipoliittinen kiinnostus kohdistui erityisesti omaisuus- ja talousrikoksiin. Sittemmin kasvavasti huomiota ovat saaneet osakseen va?kivalta- ja seksuaalirikokset. Kriminaalipoliittisten toimenpiteiden osalta erityisesti halu kontrollika?yta?nto?jen ja -valtuuksien kirista?miseen on lisa?a?ntynyt.