Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Haapanen, Henna"

Sort by: Order: Results:

  • Haapanen, Henna (2019)
    Tutkielmassa tarkastellaan syytetyn velvollisuutta olla henkilökohtaisesti läsnä käräjäoikeudessa järjestettävässä pääkäsittelyssä sekä käräjäoikeudelle lainsäädännössä annettuja mahdollisuuksia ratkaista rikosasia syytetyn poissaolosta huolimatta. Kysymystä tarkastellaan erityisesti oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin näkökulmasta sellaisena kuin se näyttäytyy perustuslain ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen valossa. Lisäksi huomiota kiinnitetään rikosprosessin perustavanlaatuisiin funktioihin sekä siihen, onko syytetyn henkilökohtaista läsnäolovelvollisuutta koskeva kansallinen lainsäädäntömme myös kokonaisuutena arvioiden tarkoituksenmukainen. Aiheesta ajankohtaisen tekee se, että viimeisin syytetyn henkilökohtaista läsnäolovelvollisuutta koskeva lainsäädäntöuudistus tuli voimaan 1.1.2019. Rikosprosessioikeuden tarkoituksena on materiaalisessa rikosoikeudessa säädetyn rikosvastuun toteuttaminen mahdollisimman varmalla ja prosessiekonomisesti järkevällä tavalla. Rikosvastuun toteuttamiseen ei kuitenkaan tule pyrkiä keinolla millä hyvänsä, vaan rikosprosessissa on erityisen tärkeää huolehtia myös syytetyn oikeusturvasta. Tältä osin voidaan puhua myös oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä, johon syytetyn henkilökohtainen läsnäolo on tärkeässä yhteydessä. Rikosvastuun toteuttamisen ja syytetyn oikeusturvasta huolehtimisen ohella rikosprosessilla tavoitellaan tietynlaista ohjauksellista vaikutusta yksittäisten rikoksentekijöiden ja laajemminkin kansalaisten toimintaan. Syytetyn henkilökohtaista läsnäoloa voidaan pitää tästä näkökulmasta merkittävänä etenkin silloin, kun syytetty on alaikäinen tai muutoin ensikertalainen. Syytetyn henkilökohtaisella läsnäololla on rikosprosessissa korostunut merkitys, sillä pääkäsittely syytetyn läsnä ollessa luo parhaat edellytykset rikosasian luotettavalle selvittämiselle ja siten aineellisen totuuden periaatteen toteutumiselle. Kansallisessa lainsäädännössämme läsnäolo käräjäoikeuden pääkäsittelyssä onkin lähtökohtaisesti paitsi syytetyn oikeus myös velvollisuus. Käytännössä ongelmia aiheuttaa kuitenkin se, että haastetutkin syytetyt jäävät varsin usein saapumatta pääkäsittelyyn. Tällöin pääkäsittely joudutaan peruuttamaan, ellei asia poikkeuksellisesti ole sellainen, että se voidaan syytetyn poissaolosta huolimatta ratkaista. Pääkäsittelyjen peruuttamiset aiheuttavat tarpeetonta haittaa ja kustannuksia oikeuslaitoksen lisäksi myös rikosasian muille asianosaisille ja todistajille. Pääasiassa näiden haittojen vähentämisen ja rikosprosessin järkeistämisen tarkoituksessa kansallisen lainsäädännön kehitys on kulkenut viime aikoina rikosprosessin summaaristumisen suuntaan. Uudistusten yhteydessä myös syytetyn henkilökohtaista läsnäolovelvollisuutta käräjäoikeuden pääkäsittelyssä on eri tavoin lievennetty. Nykyään käräjäoikeus voi ratkaista selvät ja lievät rikosasiat kuulematta pääkäsittelyn aikana edes syytetyn asiamiestä. Tällöin puhutaan ns. varsinaisista poissaolokäsittelyistä, joiden käyttäminen ei välttämättä edellytä syytetyltä mitään nimenomaista suostumusta. Toisaalta myös syytetyn mahdollisuutta esiintyä pääkäsittelyssä ainoastaan asiamiehen edustamana on hiljattain laajennettu siten, että melko vakaviakin rikosasioita voidaan ratkaista kuulematta syytettyä henkilökohtaisesti pääkäsittelyn aikana. Tällöinkin edellytyksenä on, että rikosasia on riittävän selvä paitsi näyttö- ja oikeuskysymyksen myös seuraamuskysymyksen kannalta. Kaiken kaikkeaan kotimainen sääntely tarjoaa rikosasiaa käsittelevälle käräjäoikeudelle laajat mahdollisuudet ratkaista asia syytetyn henkilökohtaisesta poissaolosta huolimatta. Sääntely täyttää tästä huolimatta oikein sovellettuna hyvin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin asettamat vaatimukset. Niin ikään oikein sovellettuna sääntely on myös pääsääntöisesti tarkoituksenmukaista – oikeuslaitoksen voimavarojen suuntaamista monimutkaisempiin asioihin voidaan yleensä pitää perusteltuna silloin, kun se voidaan toteuttaa syytetyn oikeusturvaa vaarantamatta. Toisaalta syytetyn poissaolon sallimiseen voi liittyä ongelmia rikosprosessin yhteiskunnallisen uskottavuuden ja kasvatuksellisen vaikutuksen näkökulmasta, kun vakaviakin rikosasioita voidaan käsitellä aikaisempaa useammin syytetyn henkilökohtaisesta poissaolosta huolimatta. On mahdollista, että prosessin järkevöittämisen ja kustannussäästöjen tarkoituksessa tehdyt uudistukset kääntyvät pitkällä aikavälillä jopa lainsäätäjää vastaan.