Browsing by Author "Haapiainen-Makkonen, Johanna"

Menettämisseuraamukset ovat osa rikosoikeudellista seuraamusjärjestelmää. Menettämisseuraamuksella tarkoitetaan rikoksen johdosta tapahtuvaa, lakiin perustuvaa omaisuuden vastikkeetonta menettämistä valtiolle. Menettämisseuraamukset on katsottu Suomessa turvaamistoimiksi, eikä niitä ole katsottu voitavan käyttää rangaistuksina. Tästä huolimatta kysymys menettämisseuraamusten ja rangaistusten rinnastettavuudesta on tullut esille erityisesti tilanteissa, joissa on pohdittu, voidaanko ja millä perusteilla rattijuopumukseen syyllistyneiden henkilöiden ajoneuvo konfiskoida. Myös esimerkiksi WinCapita-oikeudenkäynnit ovat nostaneet esiin kysymyksen siitä, voidaanko ja millä edellytyksin rikok-seen syyllistymättömään tahoon kohdistuvaa menettämisseuraamusta kohtuullistaa. Menettämisseuraamuksen kohtuullistamisessa on kyse siitä, että seuraamus olisi ilman tapauksessa ilmenneitä erityisiä kohtuullistamisen puolesta puhuvia seikkoja tuomittu ankarampana. Tutkielmani keskittyy rikoslain 10 luvussa säädettyyn menettämisseuraamusten kohtuullistamissääntelyyn sekä sen lainopilliseen ja oikeuspoliittiseen arviointiin. Keskityn erityisesti RL 10:10.1:n 3 kohdan mukaiseen kohtuullistamissääntelyyn, jonka nojalla menettämisseuraamus saadaan jättää tuomitsematta, jos menettämisseuraamuksen tuomitseminen olisi kohtuutonta ottaen huomioon rikoksen ja esineen tai omaisuuden laatu, vastaajan taloudellinen asema sekä muut olosuhteet. Pyrin oikeuskäytännön avulla selvittämään, ilmentääkö soveltamiskäytäntö menettämisseuraamuksen kohtuullistamisen ratiota sekä taustalla vaikuttavia kriminaalipoliittisia tavoitteita. Tavoitteenani on muun muassa selvittää, mikä merkitys on RL 10:10.1:n 3 kohdassa säädetyillä perusteilla, eli rikoksen ja esineen tai omaisuuden laadulla, vastaajan taloudellisella asemalla sekä muilla olosuhteilla seuraamuksen kohtuullisuutta arvioitaessa. Kohtuullistamisen ration lisäksi toinen keskeinen osa tutkimustani on menettämisseuraamuksen oikeudellisen luonteen arvioiminen. Rajaan tutkielmani koskemaan pääasiallisesti rikoslain 10 luvussa säädettyjä menettämisseuraamuksia, jotka tulivat voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002. Tutkielmani oikeustapaukset olen valinnut sillä perusteella, onko ratkaisussa sovellettu rikoslain 10:10.1:n 3 kohtaa, tai onko ratkaisussa muuten otettu kantaa menettämisseuraamuksen kohtuullisuuteen. Menettämisseuraamus on ajankohtainen tutkimusaihe siitä syystä, että menettämisseuraamusten kansainvälinen merkitys on kasvanut. Kansainvälinen sääntely liittyy erityisesti rikoksen tuottaman hyödyn konfiskointiin, jolla on merkitystä rajat ylittävän, järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa. Rikoslain 10 luvun menettämisseuraamussääntelyä ollaan uudistamassa vastaamaan konfiskaatiodirektiivin (2014/42/EU) vaatimuksia. Myös ne bis in idem -kiellon merkitys Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä ja sen vaikutus myös kotimaisten tuomioistuinten ratkaisuihin haastaa pohtimaan menettämisseuraamusten oikeudellista luonnetta sekä rajanvetoa rangaistuksen ja turvaamistoimen välillä. Menettämisseuraamuksen kohtuullistamiseen on sekä oikeuskirjallisuudessa että oikeuskäytännössä suhtauduttu varauksellisesti, ja tämän tutkielman analyysiluku osoittaa, että menettämisseuraamus on käytännössä pääsääntö, kohtuullistaminen vain harvoin toteutettava poikkeus. Analysoimani oikeuskäytännön perusteella menettämisseuraamus vaikuttaa oikeudelliselta luonteeltaan eräänlaiselta hybridiltä. Konfiskaatiolajista ja rikoksen laadusta riippuen seuraamuksessa korostuvat joko turvaamistoimiluonne tai rankaisulliset piirteet. Menettämisseuraamuksella on kuitenkin myös kolmas ulottuvuus. Rikastumiskieltoperiaatteen taustalla voidaan nähdä yleisempi yhteiskunnallinen intressi oikeusjärjestelmän uskottavuuden ja toiminnan varmistamisesta. Jos rikoksista hyötymistä ei estettäisi, tämä rapauttaisi oikeusjärjestelmän integriteettiä. Näin ollen menettämisseuraamus kytkeytyy yleisempiin yhteiskunnallisiin tavoitteisiin.