Browsing by Author "Haataja, Jukka"

Tahdonvaltaisuudesta johtuen oikeudelliselta muodoltaan oman tai vieraan pääoman ehtoinen rahoitusväline voidaan muotoilla siten, että siihen kytketyt oikeudet ja velvollisuudet vaikeuttavat instrumentin kategorisoimista perinteisten oman pääoman ja vieraan pääoman käsitteiden avulla. Tutkielmassa perehdytään sellaisiin muodollisesti vieraaseen pääomaan kuuluviin rahoitusvälineisiin, jotka eräiden sopimusehtojen johdosta hivuttavat vieraan pääoman ehtoista rahoitusta kohti oman pääoman ehtoista rahoitusta. Huomio kiinnitetään eräisiin yritysrahoituksessa käyttökelpoisiin sopimusehtoihin, joiden käytön voidaan katsoa aiheuttavan välipääomarahoitusvälineen muodostumisen. Näillä sopimusehdoilla täydennetyistä velkarahoitusvälineistä käytetään tässä tutkielmassa yleisnimitystä sopimusperusteinen välipääomarahoitus. Tutkielman metodi yhdistelee oikeusdogmaattista ja oikeustaloustieteellistä lähestymistapaa. Tutkielman tarkastelutavassa pääpaino on osakeyhtiöoikeudellinen. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii erityisesti sopimusverkkomalli. Sopimusverkkomallia täydentävinä teoreettisina elementteinä tutkielmassa hyödynnetään lisäksi päämies-agenttiteoriaa ja rahoitusteoriaa. Kansallisen lainsäädännän muodostama osakeyhtiön institutionaalinen viitekehys on se konteksti, jossa sopimusperusteista välipää-omarahoitusta oikeudellisena ilmiönä tarkastellaan. Osa sopimusperusteisista välipääomarahoitusvälineistä, kuten pääomalaina, vaihtovelkakirjalaina ja optiolaina, ovat osiltaan osakeyhtiölain pakottavien säännösten kohteita. Erityisesti pääomalainan ja osakeyhtiölain välinen suhde on läheinen, sillä pääomalainan oikeudellinen sisältö on modernin rahoitusoikeuden sopimusvapautta painottavassa sääntelykontekstissa poikkeuksellisen kattavasti indispositiivisin normein säännelty. Pääomalaina on kuitenkin siinä mielessä käyttökelpoinen välipääomarahoitusväline, että sen läheinen kytkös osakeyhtiölain institutionaaliseen puoleen on omiaan madaltamaan pääomalainasta sopimisesta syntyviä transaktiokustannuksista. Koska pääomalainan oikeudellinen sisältö on osakeyhtiölaissa pitkälti säännelty ja se on taseessa esitettävä erillisenä eränä, on myös velallisen rahoitusasemaa koskeva informaatio pääomalainojen osalta läpinäkyvää. Välipääomarahoitusta tarkasteltaessa huomiota tulee kiinnittää myös velkojan oikeudelliseen asemaan velallisen konkurssissa. Insolvenssioikeudellinen lainsäädäntö on pitkälti pakottavaa oikeutta, joka asettaa haasteita rahoitusvälineiden räätälöinnille. Erilaisilla velkojien välisillä sopimuksilla konstruoidut, porrastetut maksunsaantijärjestykset ovatkin tulleet osaksi sopimusperusteisen välipääomarahoituksen ydinaluetta. Velkojien välisellä sopimuksella subordinoidut juniorvelat ovat tätä sopimustekniikkaa käyttämällä syntyviä välipääomarahoitusvälineitä. Tällaisella instrumentilla on mahdollista toteuttaa maksunsaantijärjestys, joka poikkeaa institutionaalisen viitekehyksen muodostamasta järjestyksestä. Sopimusperusteista välipääomarahoitusta tarkasteltaessa huomio kiinnittyy myös erilaisiin rahoitussopimuksissa käytettyihin erityisehtoihin eli kovenantteihin. Kovenanttien käytön avulla velkoja voi saada huomattavasti tavanomaista velkojaa enemmän velallisyhtiötä koskevaa informaatiota ja velallisyhtiöön kohdistuvaa kontrollivaltaa. Nämä järjestelyt ovat kuitenkin luonteeltaan velvoiteoikeudellisia, eivätkä ne rajoita velallisyhtiön osakeyhtiöoikeudellista autonomiaa. Sopimusperusteinen välipääomarahoitus perustuu taloudellisesti arvioiden tarpeeseen räätälöidä sijoitusinstrumenttien ominaisuuksia kulloinkin käsillä oleva sijoittamisen konteksti huomioon ottaen. Rahoitusta räätälöitäessä huomioon tulee ottaa sijoittajan riskipreferenssin lisäksi se kokonaisuus, joka rahoitusjärjestelyyn liittyy. Tähän liittyvät erilaiset taloudellisen insentiivin mekanismiin merkittävästi vaikuttavat ehdot, kuten voitto-osuusehto ja vaihto-oikeus. Nämä ehdot laajentavat velkojan mahdollisuutta hyötyä velallisyhtiön liiketoiminnan suotuisasta kehityksestä ja tuloksentekokyvystä. Näin ollen velkojan intressi ei rajoitu ainoastaan velallisen säilymiseen maksukykyisenä velan maturiteetin ajan. Näin myös velkojan ja osakkeenomistajan intressipositiot lähenevät toisiaan.