Browsing by Author "Haataja, Ville"

Hallintolainkäytössä ei ole olemassa yleistä valituslupajärjestelmää, vaan valitusluvan tarpeesta on säädetty erikseen hallinnonalakohtaisessa erityislainsäädännössä. Hallintolainkäytön valituslupajärjestelmä on kehittynyt 1940-luvulta lähtien pikkuhiljaa laajentuen. Nykyisin noin puolet korkeimman hallinto-oikeuden käsittelemistä asioista edellyttää valituslupaa. Valituslupamenettelyn laajentaminen on vahvasti esillä oikeuspolitiikassa, esimerkiksi hallitusohjelmassa ja oikeudenhoidon uudistamisohjelmassa. Hallintolainkäytön valituslupajärjestelmä vastaa pitkälti yleisen prosessin järjestelmää, mutta erojakin löytyy. Ensinnäkin ylimpien tuomioistuinten asemat muutoksenhakuviranomaisina ovat jossain määrin erilaisia. Korkein oikeus toimii lähes yksinomaan ennakkopäätöstuomioistuimena. Korkeimman hallinto-oikeuden rooli on olla myös muutoksenhakutuomioistuin, jonka tehtävänä on huolehtia ensimmäisen oikeusasteen päätösten asianmukaisuudesta. Eroja järjestelmien välillä löytyy myös valitusluvan myöntämiskynnyksestä. Hallintolainkäyttölaissa määritellyt valituslupaperusteet täyttyvät oikeudenkäymiskaaren vastaavia helpommin, ja korkeimman hallinto-oikeuden on myönnettävä valituslupa lupaperusteen täyttyessä. Korkeimmalla oikeudella on tässä suhteessa enemmän harkintavaltaa. Oikeusturvan osana valituslupamenettely sisältää perusoikeuskytkentänsä. Eduskunnan perustuslakivaliokunta piti pitkään hallintolainkäytön valituslupamenettelyä poikkeuksellisena järjestelynä. Valiokunnan mukaan oikeusjärjestelmäämme kuuluvasta oikeudesta valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen ei tullut poiketa kevein perustein. Nyttemmin linja on muuttunut oikeusturvakeinojen riittävyyden kokonaisarviointia korostavaan suuntaan. Taustalla on pääasiassa hallinto-oikeuksien lainkäyttötoiminnan vahvistuminen. Hallinto-oikeuskäsittelyä edeltävä oikaisuvaatimusmenettely on myös vaikuttanut asiaan, se ikäänkuin tuo yhden muutoksenhakuasteen lisää niissä asioissa, joissa sitä sovelletaan. Lisäksi valituslupamenettelyn puolesta on vaikuttanut eurooppalainen lainkäyttöstandardi, joka ei aseta jatkovalitusmahdollisuuksille kovin korkeita vaatimuksia. Hallintolainkäytön valituslupajärjestelmästä tulee tehdä jatkossa yleinen. Se ei tarkoita kaiken kattavaa järjestelmää. Tiettyjä asioita tulee, ainakin vielä tässä vaiheessa, rajata menettelyn ulkopuolelle. Rajaamisen kynnys tulee olla kuitenkin korkealla. Korkeimmalla hallinto-oikeudella on nimittäin aina mahdollisuus myöntää valituslupa, jos oikeusturva sitä vaatii. Ulkopuolelle rajattavien asioiden tulee olla intressiltään merkittäviä ja laadultaan oikeudellista harkintaa edellyttäviä.