Browsing by Author "Haavisto, Elina"

Tutkielmassa tarkastellaan 1.1.2016 voimaantulleen OK 17 luvun muutoksen lähisuhdetodistelusäännöksiä (erit. OK 17:17, 17:18 ja 17:25) parisuhdeväkivallan näkökulmasta. Tutkielmassa käsitellään lähisuhdetodistelusäännösten soveltamista esitutkinnassa, syyteharkinnassa ja oikeudenkäynnissä. Tutkielmassa tutkitaan myös rikosvastuun toteutumisen periaatteen jännitteisyyttä yksityiselämän suojaan. Rikosprosessissa lähisuhdetodistelulla tarkoitetaan tilannetta, jossa todistaja on lähisuhteessa rikoksesta epäiltyyn/vastaajaan. Oikeudenkäynnissä vastaajaan lähisuhteessa olevalla on oikeus kieltäytyä todistamasta (OK 17:17.1). Asianomistaja, joka on epäiltyyn/vastaajaan samanlaisessa läheissuhteessa, katsotaan hänet läheisasianomistajaksi. Oikeudenkäynnissä läheisasianomistaja, jolla ei ole vaatimuksia, muuttuu todistajaksi (OK 17:29.2). Läheisasianomistajalla, joka on muuttunut todistajaksi, on kieltäytymisoikeus todistaa oikeudenkäynnissä (OK 17:17.1). Tuomioistuimella on oikeus murtaa kieltäytymisoikeus, jos on syytä epäillä, että kieltäytyminen ei tapahdu omasta tahdosta (17:18.2). OK 17:25:n mukaan todiste voidaan asettaa hyödyntämiskieltoon, jos todisteen hyödyntäminen loukkaisi läheisen kieltäytymisoikeutta. Tutkimus toteutettiin yhdistelemällä lainopin metodia ja empiiristä tutkimusmetodia. Lainopin metodi ilmenee tutkielmassa voimassa olevien todistelusäännösten sisällön tarkoituksen selvittämisellä. Lainoppia toteutetaan tutkielmassa teleologisella eli tarkoitusperäopillisella ja arvoperusteisella tulkinnalla. Empiiristä tutkimusmetodia toteutetaan tutkielmassa haastattelututkimuksella. Haastattelututkimus on tehty haastattelemalla yhteensä kymmentä lähisuhdeasioiden parissa työskentelevää asianajajaa, poliisia ja syyttäjää. Haastateltaville esitetyt kysymykset koskivat OK 17 luvun lähisuhdesäännöksiä (OK 17:17, 17:18 ja 17:25) ja niiden käytännön toteutumista. Haastattelujen myötä kävi ilmi, että OK 17 luvun uudistetut lähisuhdetodistelusäännökset ja kokonaisuuteen uutena tullut hyödyntämiskieltosäännös koetaan hankalina rikosprosessin asianosaisten keskuudessa. Lisäksi säännösten soveltamislinja ei ole täysin selvä. Tämä voidaan nähdä ongelmana ennustettavuuden sekä oikeusturvan kannalta. Tutkielmassa pyritään kriittisellä, mutta käytännönläheisellä otteella tarkastelemaan uudistuneita OK 17 luvun säännöksiä. Haastatteluista saadun informaation myötä tutkielmassa tehdään myös de lege ferenda -kannanottoja. Tutkielmassa tullaan lopputulokseen, että OK 17:17.1:a tulisi muuttaa siten, että epäillyn/vastaajan läheisen tulisi tehdä valinta kieltäytymisoikeuden käyttämisestä jo esitutkinnassa. Näin suojattaisiin paremmin asianomistajan oikeuksia.