Browsing by Author "Hagmark, Lars"

Rakennusurakassa tilaaja ja urakoitsija pääsääntöisesti sopivat keskenään urakkasopimuksen, jossa urakoitsija velvoittautuu toteuttamaan sovitussa ajassa ja sovittua vastiketta vastaan tilaajalle urakkasopimuksessa määritellyn työntuloksen. Tilaaja ja urakoitsija tavanomaisesti sopivat urakkasopimuksessaan nimenomaisesti siitä päivästä, jolloin urakoitsijan on aloitettava työsuorituksensa sekä siitä päivästä, jolloin urakoitsijan työsuorituksen on oltava valmiina. Urakoitsijan viivästyminen urakkasopimuksessa sovitusta suoritusajasta on kuitenkin urakkakäytännössä varsin yleistä, sillä rakennusurakat ovat luonteeltansa pitkäkestoisia, monivaiheisia ja häiriöille alttiita hankkeita. Tämän tutkielman tutkimuskohteena on urakoitsijan YSE 1998 -ehtojen mukainen viivästysvastuu tilanteissa, joissa urakoitsijan työsuoritus viivästyy urakkasopimuksessa sovitusta suoritusajasta. Urakoitsijan YSE 1998 -ehtojen mukaisessa viivästysvastuussa ongelmallista on kuitenkin se, että urakoitsijan viivästyssakkoa koskevaa YSE 18 §:ää ja sopijapuolten yleistä vastuuta koskevaa YSE 25 §:ää on mahdollista tulkita kahdella eri tavalla. Urakoitsijan viivästysvastuun voidaan toisaalta YSE 18 ja 25 §:ien perusteella katsoa rajoittuvan YSE 18 §:n mukaiseen viivästyssakkoon. Toisaalta urakoitsijan viivästysvastuun voidaan myös YSE 18 §:n mukaisen viivästyssakon enimmäismäärän jälkeen katsoa jatkuvan YSE 24-25 §:ien mukaisen sopijapuolten yleisen vastuun perusteella. Tämän tutkielman tutkimuskysymyksenä onkin selvittää sitä, millainen viivästysvastuu urakoitsijalla YSE 1998 -ehtojen perusteella on. Tutkielmassa pyritään yleisessä sopimusoikeudessa vakiintuneiden tulkintaoppien- ja -menetelmien avulla arvioimaan YSE 18 ja 25 §:ien merkityssisältöä ja keskinäistä suhdetta. Urakoitsijan YSE 18 ja 25 §:ien mukaisen viivästysvastuun osalta ratkaisevaksi nousee erityisesti se, mitä tulkinta-aineistoa YSE 1998 -ehtojen tulkinnassa voidaan käyttää ja minkälainen merkitys kullekin tulkinta-aineistolle voidaan YSE 1998 -ehtojen tulkinnassa antaa. Tältä osin tutkielmassa kiinnitetäänkin erityistä huomiota siihen, millainen asema ja merkitys YSE 1998 -ehtojen sanamuodolle, YSE 1998 -ehtojen valmisteluaineistolle, aikaisemmille rakennusurakan yleisille sopimusehdoille (YSE 1957, YSE 1972 ja YSE 1983), rakennusalan muille yleisille sopimusehdoille (KSE 2013 ja RYHT 2000), suppean tulkinnan periaatteelle ja kohtuusnäkökohdille voidaan YSE 18 ja 25 §:ien tulkinnassa antaa. Lisäksi kiinnitetään erityistä huomiota myös YSE 18 ja 25 §:ien tulkintaa koskevalle HelHO 2018:1 -ratkaisulle. Tutkielmassa pyritään tämän perusteella esittämään perusteltu tulkintakannanotto siitä, kummalle YSE 18 ja 25 §:ien tulkintavaihtoehdolle on esitettävissä painavimmat perustelut ja kummalle YSE 18 ja 25 §:ien tulkintavaihtoehdolle voidaan siten antaa etusija.