Browsing by Author "Haikarainen, Anni"

Tuomarin rooli rikosasian ratkaisuharkinnassa on oikeusvarmuuden ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteuttamisen kannalta hyvin keskeinen. Siksi onkin yllättävää, ettei tuomarin päätöksentekoon vaikuttavia virhelähteitä ole kotimaisessa oikeustieteellisessä tutkimuksessa laajemmin tutkittu. Oikeuspsykologinen tutkimus on tähän saakka keskittynyt suurilta osin todistajanpsykologiseen tutkimukseen. Tutkielman tarkoituksena on yhtäältä valottaa tarkemmin tuomarin ratkaisuharkinnassa realisoituvia kognitiiviseen toimintaan liittyviä virhelähteitä eli niin sanottuja kognitiivisia vinoumia, jotka ovat osa kaikkea inhimillistä harkintaa ja päätöksentekoa. Tällaisia kognitiivisia vinoumia ovat muun muassa vahvistusvinouma (eng. confirmation bias), jälkiviisausvinouma (eng. hindsight bias) ja edustavuusvinouma (eng. representativness bias). Lisäksi käsitellään näistä vinoumista aiheutuvia riskejä oikeusvarmuudelle sekä oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille ja ratkaisulle rikosasioissa. Lopuksi hahmotellaan keinoja kontrolloida ja ehkäistä vinoumien vaikutusta aihepiiriä koskevan empiirisen tutkimuksen avulla. Tuomarin ammatissa intuitiivinen päätöksentekokyky ei psykologisen tutkimustiedon perusteella kehity luotettavammaksi kokemuksen myötä. Tyypillisesti kuitenkin itsevarmuus johtopäätösten oikeellisuudesta ja laadusta kasvaa kokemuksen karttuessa. Tämä on huolestuttava havainto, kun huomioidaan intuitiivisten johtopäätösten väistämättömyys myös tuomarin todistus- ja ratkaisuharkinnassa. Intuitiivisiin päätöksiin liittyy merkittävästi suurempi todennäköisyys kognitiivisten vinoumien esiintymiselle, ja ratkaisuharkinta voi siis ajautua perusteetta väärään suuntaan todelliseen tapahtumienkulkuun verrattuna. Kognitiivisten vinoumat ovat joka tapauksessa luonnollinen osa ihmisen kognitiivista toimintaa ja erityyppiset heuristiset päättelysäännöt yksinkertaistavat ja helpottavat päätöksentekoa. Haasteita voi kuitenkin syntyä, jos intuitioon ja heuristisiin päättelysääntöihin nojataan tilanteissa, joissa näin ei tulisi toimia. Tuomioistuimessa päätöksenteon tulisi pääasiassa noudattaa analyyttista, systemaattista ja harkitsevaa päättelyä, mutta todellisuudessa tämä ei toteudu intuitiivisten päätelmien kohdalla. Tämän vuoksi tutkielmassa hahmotellaan keinoja, joilla kyettäisiin kehittämään tuomarin harkintaprosessia sekä päätöksentekoympäristöä. Näillä keinoilla myös ratkaisuharkinnan virhelähteitä eli kognitiivisten vinoumien vaikutusta olisi mahdollista kontrolloida ja ehkäistä paremmin. Tällainen kehitys edellyttää kuitenkin ensi alkuun tuomareiden kykyä intuitiivisen päätöksenteon tunnistamiseen sekä valmiutta tiedostaa ja havaita virhelähteitä omassa ratkaisutoiminnassaan.