Browsing by Author "Hakala, Annaleena"

Tutkielmassa tarkastellaan upcycling-tuotteita tavaramerkkioikeuden rajoitusten näkökulmasta. Upcycling tarkoittaa käytöstä poistettujen tuotteiden tai materiaalien uudelleenkäyttöä siten, että syntyvällä lopputuloksella on alkuperäistä suurempi arvo tai laatu. Se on tuotteiden uudelleenkäyttöä tavalla, jossa tuotteille annetaan erilainen, uusi tarkoitus, jota ei ole ennakoitu etukäteen alkuperäistä tuotetta suunniteltaessa tai käytettäessä. Upcycling voi tuoda oman osansa EU:n ja Suomen tavoitteisiin hiilineutraaliudesta vaikuttamalla neitseellisen materiaalin käyttöön, sillä yksittäisen tuotteen käyttöiän ja elinkaaren pidentämisellä on suuri merkitys tuotteen hiilijalanjälkeen. Tutkielmassa tarkoitettuja upcycling-tuotteita ovat esimerkiksi rikkoutuneista astioista valmistetut korvakorut, karkkipapereista ommeltu käsilaukku ja viinipullosta valmistettu pöytävalaisin. Tällaisessa käytössä voidaan hyödyntää tavaramerkkisuojattuja logoja, kuvioita tai tuotepakkauksia, jolloin tavaramerkkioikeuden haltijalla on lähtökohtaisesti kielto-oikeus merkkien käyttöön. Tavaramerkkioikeuden haltijan yksinoikeus ei ole kuitenkaan rajoittamaton ja yksinoikeuteen on säädetty poikkeuksia, joiden perusteella myös muut elinkeinonharjoittajat voivat käyttää merkkiä tai viitata siihen. Tällainen tarve on sellaisissa upcycling-tuotteissa, joissa kierrätysmateriaaleista tuotteita valmistava elinkeinonharjoittaja haluaa jättää raaka-aineena käytetyn tuotteen tavaramerkin näkyviin osoituksena tuotteen alkuperästä. Oikeustilaa ei voida pitää täysin selvänä sen suhteen, voidaanko tavaramerkkidirektiivin rajoituksia soveltaa upcycling-tuotteisiin. Tutkielmassa esitetään, että toisen tavaramerkin hyödyntämisessä on kyse tavaramerkkidirektiivin (2015/2436) 14 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesta käytöstä, jossa toisen tavaramerkin käytön tarkoituksena on viitata upcycling-tuotteiden ominaisuuksiin. Tutkielmassa tarkastellaan myös, miten kestävyyden periaatteet on huomioitu tavaramerkkioikeudessa ja voivatko nämä periaatteet laajentaa tulkintaa siitä, millainen toisen tavaramerkin käyttö katsotaan sallituksi. Tutkielmassa esitetään, että tavaramerkkioikeuden nykyiset rakenteet heijastavat lähinnä tarvetta punnita loukkaustilanteessa keskenään tavaramerkin haltijan yksinoikeuksia sekä vapaata kilpailua, eikä punninnassa ole annettu tilaa kestävyyteen liittyville intresseille.