Browsing by Author "Hakala, Mari"

Vuonna 2018 voimaan astunut tietosuoja-asetus toi mukanaan monia uudistuksia, joiden tarkoituksena on mm. taata parempaa tietosuojaa alati digitalisoituvassa maailmassa. Yhtenä tärkeänä osana tätä tavoitetta on 15 artiklan mukainen oikeus saada pääsy tietoihin, eli ns. tarkastusoikeus: Sen nojalla rekisteröidyllä on lähtökohtaisesti oikeus saada pääsy omiin henkilötietoihin sekä saada jäljennös niistä. Tarkastusoikeus on kuitenkin käytännössä aiheuttanut päänvaivaa, ja se on ollut kansallisten tietosuojaviranomaisten työpöydillä yhä kasvavassa määrin. Myös Euroopan unionin tuomioistuin on ottanut kantaa tarkastusoikeuteen useamman kerran. Yhtenä ongelmakohtana on ollut 15 artiklan 4 kohdan sisältämä rajoitusmahdollisuus muiden oikeuksien ja vapauksien perusteella. Kysymys siitä, milloin tätä merkittävää tietosuojaoikeutta voi rajoittaa tietosuoja-asetuksen sallimalla tavalla, on jäänyt paikoin epäselväksi. Tutkielmassani on käsitelty kattavasti 15 artiklan sisältöä ja tarkastusoikeuden toteuttamista käytännössä, sekä EUT:n ja kansallisen tietosuojavaltuutetun toimiston tarkastusoikeutta ja sen rajoittamista koskevaa ratkaisukäytäntöä. Metodeina ovat olleet lainoppi ja oikeusvertailu. Tutkielman tarkoituksena on ollut selventää tarkastusoikeuden rajoittamista luonnollisten henkilöiden oikeuksien perusteella koskevaa lainkohtaa, sekä selvittää minkälaisia linjauksia EUT ja tietosuojavaltuutetun toimisto ovat tehneet sen suhteen. Tutkielmassa on myös tehty yleisluontoisia havaintoja tarkastusoikeutta ja sen rajoittamista koskevasta ratkaisukäytännöstä. Tutkielmani osoittaa, että sekä EUT:n että tietosuojavaltuutetun toimiston ratkaisukäytännöistä on löydettävissä aihetta koskevia linjauksia, sekä yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia. Tutkielman lopussa on esitetty ratkaisukäytäntöön ja muihin oikeuslähteisiin perustuvia tulkintasuosituksia käytännön tilanteita varten ja ratkaisukäytännöstä tehtyjä havaintoja.