Browsing by Author "Hakkarainen, Jenni"

Tutkimuskysymykseni on se, voiko koodi korvata lain. Hypoteesini on kaksiosainen. Oletan, että koodilla ei sellaisenaan ole edellytyksiä korvata lakia ja oikeudenkäyttöä. Tämän lisäksi oletan, että koodi voi saada yhteiskunnassa minkä roolin tahansa, myös lain. Tutkielman ensimmäisessä osassa vertaan kriittisen oikeuspositivismin oikeuskäsitystä ja teknologian toiminnallisuutta kielen ja ratkaisutoiminnan valossa. Etenkin käsitteellisellä tasolla on havaittavissa selkeitä haasteita, joita korvattavuudesta seuraisi. Tekninen koodi ei pysty imitoimaan oikeuden tulkinnallisuutta. Vaikka tekninen järjestelmä muodostaisikin varman ja ennustet-tavan toimintaympäristön, puuttuu siitä oikeudelle ominainen joustavuus. Koodin sisäänrakennettu etukäteinen pakottavuus uhkaa redusoida yksilön passiiviseksi, vastaanottavaksi agentiksi. Yksilö ei voi vastustaa normia, valita toisin toimimisen mahdollisuutta tai valvoa vallankäyttöä. Tutkielman toisessa vaiheessa lähestyn tutkimuskysymystä käytännön esimerkin kautta. 2000-luvun merkittävimmäksi inno-vaatioksi nimetyn lohkoketjuteknologian toivotaan radikaaleimmillaan murtavan kansallisvaltioiden norminannon ja normien pakottamisen monopolin. DAO:n analysoiminen teknologian sosiaalisen konstruktivismin viitekehyksessä paljastaa siihen liitetyt ”totuudet” osin virheellisiksi ja DAO:ssa todellisuudessa läsnä olevan inhimillisen päätöksentekotason. Teknologioiden paljastuminen joustaviksi ja niissä läsnä oleva ihmiskeskeinen taso voivat nähdäkseni mahdollistaa ensim-mäisessä osassa paikannettujen jännitteiden ratkaisukeskeisen käsittelyn. Jos teknologia ei jousta ja on läpinäkymätön, voidaan tarvittavia suojatoimenpiteitä integroida ihmiskeskeiseen hallinto- tai päätöksentekorakenteeseen. Sen tekeminen läpinäkyviksi, korjaavan prosessin sisällyttäminen teknisiin rakenteisiin ja yksilön tiedollisen aseman parantaminen ovat konk-reettisia korjausehdotuksia joita tutkielmassa teen. Myös ilmiöiden rohkeampi oikeudellinen systematisoiminen edesauttaisi yksilön oikeuksiin vaikuttavien innovaatioiden perusoikeuskeskeistä hallinnointia. Koska sekä oikeus että teknologia ovat päätöksenvaraisia, voi koodi saada lain aseman jos se sille annetaan. Tutkielman johtopäätös ei ole yksiselitteisesti se, että teknologia ei voi korvata lakia. Oikeudenkäyttöä voidaan ulkoistaa koodille jos näin päätetään tai siitä voi tulla uusi laki. Koska teknologian kehitystä voidaan ohjata, on myös mahdollista päättää että näin ei tule käymään.