Browsing by Author "Halinen, Teemu"

Tässä työssä tutkitaan oikeushistoriallisesta näkökulmasta, kansainvälisen rikosoikeuden kehitystä sivuten Kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjän harkintavallan käyttöä tämän tehdessä syyteharkintaa. Tutkimuksen perusasetelmana on oikeudellisen, lakiin sidotun syyttäjän harkinnan ja toisaalta ei-oikeudellisen, etenkin poliittiseksi katsottavissa olevan harkinnan suhde ja se, miten nämä periaatteessa vastakkaiset elementit ilmenevät Kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjän toiminnassa. Tutkielmassa pyritään selvittämään syyttäjän julkilausuttua, tuomioistuimen ja sen syyttäjän itse määrittelemää oikeusvaltiollista ideaalia, jonka puitteissa syyteharkinta pyritään toteuttamaan, ja toisaalta ei-oikeudellisia elementtejä, jotka lähtökohtaisesti ovat vastakkaisia tälle ideaalille ja siten ei-toivottuja harkinnan ulottuvuuksia. Kansainvälisen rikostuomioistuimen keskeisenä tehtävänä on poistaa kansainvälistä yhteisöä koskettavien, vakavien rikosten tekijöiden mahdollisuus välttää kansallisen suvereniteetin varjolla rangaistus saattamalla tekijät kansainvälisen rikosoikeuden nimissä vastuuseen. Rankaisemattomuuden poistamisen kautta tuomioistuin pyrkii myös estämään rikollisuutta. Näiden kansallisen syyttäjän toimintaan verrattavien, yksilönvastuuta toteuttavien rikosoikeudellisten tavoitteiden lisäksi kansainvälinen syyttäjä joutuu pohtimaan toimintansa yhteiskunnallisia vaikutuksia, sillä hänen toimintaympäristönsä ovat laajamittaiset konfliktit, joissa yhteiskunta pyrkii järjestäytymään uudelleen. Tässä monimutkaisessa ja haastavassa toimintaympäristössä syyttäjä kohtaa sekä tutkintojen toteuttamiseen liittyviä käytännön hankaluuksia sekä oikeuden ja rauhan suhteeseen liittyviä poliittisia kysymyksiä. Kansainvälinen tuomioistuin ja sen syyttäjänlaitos ei ole välttynyt voimakkaalta arvostelulta tasapainoillessaan ideaalien ja käytännön toiminnassa onnistumisen välillä. Kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjä, syyttäjään kohdistettu arvostelu huomioiden, pyrkii välttämään poliittiseksi katsottavia ratkaisuja. Oikeusvaltiollinen ideaali voi kuitenkin, näkökulmasta riippuen, tilanteittain joutua väistymään käytännön ratkaisujen vuoksi. Oikeusvaltiollisen ideaalin painottaminen on silti ensiarvoisen tärkeää tuomioistuimen arvovallalle. Tässä syyttäjän kanta on selvä; hän on edustaa oikeutta, ja oikeus ja rauha edellyttävät toisiaan.