Browsing by Author "Holopainen, Laura"

Tässä tutkielmassa tarkastellaan YK:n turvallisuusneuvoston 2000-luvulla antamia ”lainsäädännöksi” luonnehdittuja päätöslauselmia, jotka sisältävät kaikkia valtioita sitovia, laajoja ja luonteeltaan yleisiä ja abstrakteja toimintavelvoitteita, joilla tähdätään jonkin abstraktin globaalin turvallisuusuhan torjumiseen. Ensimmäiseksi tutkimuksessa arvioidaan sitä, onko turvallisuusneuvostolla kansainvälisen oikeuden mukaan toimivalta antaa tällaisia yleisiä normeja. Turvallisuusneuvoston valtuudet perustuvat YK:n peruskirjaan, mutta koska peruskirjassa ei ole nimenomaista mainintaa lainsäädäntötoimivallasta, tämä toimivalta on yritettävä johtaa jostain peruskirjan artiklasta sitä kansainvälisen oikeuden valtiosopimusten tulkintaa koskevien sääntöjen mukaan tulkitsemalla. Oikeusperustaksi lainsäädäntötoimivallalle voi tulla kyseeseen ainoastaan peruskirjan VII luku ja sen 39 sekä 41 artiklat. Näiden artiklojen perusteellisen tulkinnan jälkeen tullaan siihen tulokseen, että turvallisuusneuvostolla on peruskirjan mukaan toimivalta antaa yleisiä normeja. Tutkielman toisessa osassa selvitetään, mitä vaikutuksia turvallisuusneuvoston lainsäädäntötoimivallalla on kansainväliseen oikeuteen sen lisäksi, että neuvosto voi tuottaa näillä päätöslauselmilla uutta normimateriaalia kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden alalle. Tässä tarkastellaan lainsäädäntöpäätösten vaikutusta muiden kansainvälisen oikeuden normien soveltamiseen sekä verrataan näitä päätöksiä perinteisiin kansainvälisen oikeuden lähteisiin niiden tehokkuuden hahmottamiseksi. Lisäksi pohditaan teoreettista kysymystä siitä, onko turvallisuusneuvoston lainsäädäntötoiminta ristiriidassa sen kansainvälisen oikeuden perusperiaatteen kanssa, jonka mukaan valtiot voidaan sitoa kansainvälisoikeudellisiin velvoitteisiin vain niiden suostumuksella. Lopuksi tarkastellaan neuvoston vallan lisääntymiseen liittyviä ongelmia ja pyritään löytämään niihin ratkaisuja. Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että turvallisuusneuvoston lainsäädäntöpäätökset ovat tehokas ja tarkoituksenmukainen keino 2000-luvun uusien globaalien turvallisuusuhkien torjuntaan, kunhan ennen kaikkea neuvoston päätöksenteon legitimiteetti varmistetaan.