Browsing by Author "Huhta, Ines"

Henkilötietojen vaihdannalla tarkoitetaan henkilötietojen henkilötietolain 3 §:n mukaista luovuttamista tietojen alkuperäi-seen käsittelytarkoitukseen nähden sivulliselle henkilölle vastiketta vastaan. Henkilötiedoille on digitalisaation myötä syntynyt entistä useampia käyttötarkoituksia, mikä on lisännyt tietojen rahallista arvoa huomattavasti. Merkittävimmät käyttötarkoitukset tiedoille ovat suurien tietomassojen analysointi paremman kokonaiskuvan saamiseksi yrityksen asi-akkaista sekä tietojen käyttö suoramarkkinointitarkoituksiin. Henkilötietojen lisääntyneet käyttömahdollisuudet ovat myös tehneet tiedoista aiempaa kiinnostavamman vaihdannan kohteen. Tiedollinen itsemääräämisoikeus on periaate, joka on nähtävissä niin henkilötietodirektiivin kuin henkilötietolainkin taustalla. Tutkielman tarkoituksena on selventää henkilötietojen vaihdannan oikeustilaa ja rekisteröidyn tiedollisen itsemäärää-misoikeuden toteutumista vaihdannassa. Tutkielmassa tarkastellaan ensinnäkin sitä, millaisin edellytyksin henkilötieto-ja on mahdollista luovuttaa vaihdantatarkoituksiin ja miten rekisteröidyn tiedollista itsemääräämisoikeutta voidaan tällöin toteuttaa. Lisäksi tutkielmassa pyritään selvittämään, miten henkilötietojen vaihdanta olisi käsitettävä varallisuusoikeu-den näkökulmasta ja mitä varallisuusoikeuksia henkilötietoihin voi kohdistua. Tutkielma on oikeusdogmaattinen tutki-mus, jossa käytetään sekä staattisesta että dynaamisesta lainopista omaksuttuja piirteitä sisältävää metodia. Henkilötietojen luovutus on yksi henkilötietojen käsittelyn muoto. Luovuttamiselle on aina oltava jokin henkilötietolakiin tai erityislainsäädäntöön nojautuva peruste. Rekisteröidyn suostumusta voidaan pitää ensisijaisena perusteena kaikelle henkilötietojen käsittelylle, sillä se toteuttaa parhaiten rekisteröidyn tiedollista itsemääräämisoikeutta. Henkilötietojen vaihdantatilanteissa rekisteröidyn suostumus on usein ainoa sovellettavissa oleva peruste tietojen luovuttamiselle. Eri-tyisesti sähköinen suoramarkkinointi on merkittävä syy henkilötietojen vaihdannalle. Sähköiseen suoramarkkinointiin vaaditaan aina rekisteröidyn ennalta antama suostumus. Jotta rekisteröidyn tietoja voidaan luovuttaa sähköiseen suo-ramarkkinointiin, rekisteröidyn on pitänyt olla tietoinen luovuttamisesta suostumusta antaessaan. Tällöinkään rekiste-rinpitäjä ei siten voi poiketa suostumusvaatimuksesta. Rekisterinpitäjän mahdollisuudet luovuttaa tietoja ilman rekiste-röidyn suostumusta ovat varsin kapeat. Tutkielmassa käydään myös läpi muita erityisesti vaihdantatilanteissa huomioi-tava yleisiä henkilötietojen suojaan liittyviä periaatteita, kuten käyttötarkoitussidonnaisuuden periaate. Vaihdantaan liittyvät kysymykset luetaan tavallisesti varallisuusoikeuden oikeudenalaan. Silloin, kun henkilötietojen luovutus perustuu rekisteröidyn suostumukseen, rekisteröity ja rekisterinpitäjä voivat sopia henkilötietojen käsittelystä ja luovuttamisesta henkilötietolain asettamissa rajoissa. Henkilötietojen suojaa on nykyään pidettävä perusoikeutena. Sen keskussisällöksi voidaan hahmottaa tiedollinen itsemääräämisoikeus. Koska henkilötietojen suoja on perusoikeus, re-kisteröity ei kuitenkaan voi pätevästi suostua sellaiseen tietojen käsittelyyn, joka estäisi häntä käyttämästä erityisesti henkilötietolain 6 luvun mukaisia oikeuksiaan, jotka toteuttavat tiedollista itsemääräämisoikeutta eli henkilötietojen suo-jan keskussisältöä. Henkilötietojen suojassa ja tiedollisessa itsemääräämisoikeudessa on kyse vaihdantakelvottomista oikeuksista. Sen sijaan tiedot itsessään voivat olla vaihdannan kohteina. Kun rekisterinpitäjä saa henkilötiedot haltuunsa joko rekisteröidyn suostumuksen perusteella tai muun laissa olevan perusteen kautta, rekisterinpitäjälle syntyy varallisuusoikeudellisesti käyttöoikeuteen rinnastettava oikeus tietoihin. Re-kisterinpitäjän oikeutta rajoittavat rekisteröidyn suojaksi säädetyt henkilötietolain säännökset. Jos rekisterinpitäjän käyt-töoikeus sisältää oikeuden luovuttaa tietoja eteenpäin, luovutuksensaaja saa tällöin korkeintaan samansisältöisen käyt-töoikeuden tietoihin, kuin tiedot luovuttaneella rekisterinpitäjällä alun perin oli. Tiedollinen itsemääräämisoikeus antaa rekisteröidylle kompetenssin määrätä itse tiedoistaan varsinkin suostumukseen perustuvissa tilanteissa. Rekisteröidyn tiedollista itsemääräämisoikeutta ei voida rinnastaa varallisuusoikeudeksi, sillä henkilötietojen suojassa on kyse vaihdantakelvottomasta perusoikeudesta.