Browsing by Author "Huldén, Alexis"

Tutkimuksessa tarkastellaan työsuhteen päättämissopimuksia ja työsuhteen sopimusperusteiseksi päättämiseksi nimettyä ilmiötä. Tutkimustehtävänä on selvittää päättämissopimuksen käsitesisältöä ja arvioida millä edellytyksillä päättämissopimukseksi nimetty oikeustoimi on sitova, jotta voidaan arvioida ilmiötä työoikeuden systematiikassa. Tutkimuksen pääpaino on tarkastelussa, miten päättämissopimusilmiö on sovitettavissa yhteen työsopimuslaissa (55/2001) säädetyn pakottavan irtisanomissuojan kanssa. Lisäksi tarkastellaan päättämissopimuksen vaikutuksia työehtosopimuskontekstissa. Tutkimus koskee ainoastaan työsuhteen aikana solmittavia sopimuksia eikä esimerkiksi sopimuksia, joita solmitaan irtisanomisajan jälkeen työsuhteen päätyttyä. Tutkimuksessa tarkastellaan päättämissopimusilmiötä analyyttis-positivistisesti, argumentatiivista metodia käyttäen. Tutkimuksessa suoritetaan myös oikeusvertailu Ruotsin oikeuteen sekä Suomen kuluttajansuojaoikeuteen. Tutkimuksessa osoitetaan lainsäädännön, KKO:n ja työtuomioistuimen oikeuskäytännön, sekä reaalisten argumenttien avulla, että oikeustieteessä aikaisemmin esitetyt näkemykset: a) päättämissopimusten oikeuttamisesta ”yleisen sopimusvapauden” nojalla; ja b) (irtisanomisen) ”oikeustoimen (oikeudellisen) luonteen muuttumisesta” tai ”työsuhteen päättymisestä yhteiseen sopimukseen”, ovat ongelmallisia Suomen voimassa olevan oikeuden kannalta. Näkemykset näyttävät antavan päättämissopimuksen käsitteelle itsenäisen oikeudellisen merkityksen. Merkityksestä olisi siten aikaisempien näkemysten mukaan, ”yleisen sopimusvapauden” nojalla, mahdollista johtaa oikeutus poiketa pakottavista säännöksistä. Lisäksi esitetään, että kyseinen näkemys on ollut omiaan luomaan työsopimuslain pakottavuuden näkökulmasta tarpeettoman lainsäädännön kiertämispaineen ja hämärryttämään päättämissopimusilmiön tarkastelua. Tutkimuksessa osoitetaan myös, että päättämissopimusten tarkastelu ja ymmärtäminen edellyttävät irrottautumista muodollis-positivistisesta käsityksestä varallisuusoikeudellisesta heikomman suojaksi säädetystä pakottavuudesta. Heikomman suojan käsitettä on siten tarkasteltava Suomen voimassaolevan oikeuden ja oikeusjärjestyksen muodostamassa viitekehyksessä. Tässä tutkimuksessa suoritettu lainsäädännön ja oikeuskäytännön tarkastelu osoittavat, että työsuhteen päättämissopimus on deskriptiivinen käsite, joko: a) sopimukselle, jolla työntekijä irtisanoutuu hyvitystä vastaan tai ilman; tai b) sopimukselle, jolla työntekijä hyväksyy irtisanomisensa hyvitystä vastaan tai ilman. Se, kumpi sopimus on kyseessä, ratkeaa kunkin tapauksen tosiseikaston perusteella. Olennaisimpana erottelukriteerinä on irtisanomisuhka tai sen puuttuminen. Erottelulla ei kuitenkaan ole välitöntä merkitystä sopimuksen pätevyyden kannalta, työnantajan ja työntekijän välisessä suhteessa. Sen sijaan erottelu on tarpeen, jotta on mahdollista havaita pätevyyden kannalta relevantit seikat. Tutkimuksessa tarkasteltu oikeuskäytäntö osoittaa osaltaan, että ongelmat myös käytännössä liittyvät irtisanomisen hyväksymisestä tehtyihin sopimuksiin. Tutkimuksessa esitetään, että irtisanomisen hyväksymisestä tehty sopimus ei ole pakottavan työlainsäädännön vastainen, koska työsopimuslain irtisanomissuojasäännökset ovat etukäteispakottavia. Tämä tarkoittaa, että työntekijä voi luopua säännöksissä säädetystä suojastaan oikeustilan synnyttyä, työsuhteen päättämisen/irtisanomisen aktualisoituessa työnantajan toimesta, tiettyjen tahdonmuodostukseen liittyvien edellytysten täyttyessä.