Browsing by Author "Huldén, Anna-Maria"

Osakeyhtiö on yhteiskunnallisesti merkittävä instituutio, jonka avulla yritystoimintaa järjestetään. Osakeyhtiön toimintaa säännellään osakeyhtiölaissa, ja sen keskeisiin periaatteisiin kuuluu oikeushenkilöllisyys sekä osakkeenomistajien rajoitettu vastuu. Rajoitetun vastuun periaatteen johdosta osakkeenomistajat eivät vastaa henkilökohtaisesti yhtiön vel-voitteista. Osakkeenomistajien rajoitettu vastuu on välttämätön periaate osakeyhtiömuodon toteuttamiseksi, mutta käy-tännössä se saattaa kuitenkin johtaa tiettyihin haittavaikutuksiin, kuten osakkeenomistajien opportunismiin ja yhtiömuo-don väärinkäyttötilanteisiin. Moitittavalla toiminnalla pyritään hyötymään jonkin muun tahon, kuten velkojan kustannuk-sella. Vastuun samastus on oppi, jonka avulla puututaan sellaiseen moitittavaan toimintaan, joka saattaa syntyä osakkeen-omistajien rajoitetun vastuun seurauksena. Samastusoppi on kansainvälinen doktriini, joka toimii poikkeuksena rajoite-tun vastuun periaatteeseen. Siinä osakkeenomistaja asetetaan vastuuseen velallisyhtiön velvoitteista oikeusseuraamuk-sena, sivuuttaen osakeyhtiön erillisyys. Tutkielmassa selvitetään vastuun samastuksen oikeustilaa Suomessa päämetodina oikeusdogmatiikka, ja arvioidaan yhdysvaltalaisen samastusopin vaikutuksia suomalaisen samastusopin kehittymiseen vertailevaa metodia hyödyntäen. Tutkielmassa esitetään myös lyhyesti näkökohtia de lege ferenda. Yhdysvaltalainen oikeus on hyvä vertailukohde, sillä Yhdysvalloissa kehitetty samastusoppi ja argumentointi ovat edenneet pitkälle oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa, ja maasta voidaan siten hakea vaikutteita suomalaiseen samastusoppiin. Tutkielmassa päädytään siihen, että yhdysvaltalaisella veil piercing-doktriinilla on ollut vaikutusta myös suomalaisen samastusopin kehittymiseen. Yhdysvaltalaista samastusoppia voidaan katsoa sovellettavan oikeudellisena siirrännäi-senä Suomessa. Tuoreiden suomalaisten samastusratkaisujen perusteluissa on hyödynnetty samanlaista argumentaatio-ta kuin yhdysvaltalaisessa oikeuskäytännössä, ja samanlaiset samastamisen edellytykset korostuvat sekä Suomessa että Yhdysvalloissa. Molemmissa maissa on myös korostettu rajoitetun vastuun tärkeyttä pääperiaatteena, sekä samastami-sen soveltumista ainoastaan poikkeustilanteissa. Sovellettaessa vastuun samastusta oikeudellisena siirrännäisenä Suomessa, tulee kuitenkin huomioida maiden väliset sääntelymekanismien erot. Koska vertailumaiden oikeusjärjestysten välillä on merkittäviäkin eroja, ei samastusoppia voida soveltaa Suomessa sellaisenaan. Vertailussa havaitut erot samastamisen soveltamisessa ilmentävätkin niitä eroja, jotka ovat syntyneet oikeusjärjestysten erilaisuuden johdosta. Samastusoppi toimii esimerkiksi korostetun tärkeänä velkojansuojakeinona Yhdysvalloissa, jossa velkojansuojasääntely ei takaa velkojille yhtä vahvaa suojaa kuin Suomes-sa. Suomessa sen sijaan korostuu samastusopin viimesijaisuus oikeussuojakeinona.