Browsing by Author "Huotari, Maarit"

Tutkielmani käsittelee mitättömyyden ja loukkauksen suhdetta eurooppalaisessa rajat ylittävässä patenttioikeudenkäynnissä. Mitättömyys ja loukkaus ovat patenttiasioissa kiinteässä yhteydessä toisiinsa: loukkausta ei ole, mikäli patentti todetaan mitättömäksi, ja vastaajan yleisin puolustus on mitättömyysväite. Tarkoitus on ollut tarkastella tätä suhdetta nimenomaan eurooppalaisessa kontekstissa. Yhteiseen hakemusmenettelyyn perustuvat eurooppapatentit, osin harmonisoitu oikeus ja sisämarkkinat tekevät rajat ylittävistä oikeudenkäynneistä yleisiä, ja kantajan intressissä on usein ollut keskittää useita kanteita samaan tuomioistuimeen. Bryssel I -asetus sääntelee kansainvälistä toimivaltaa EU-maissa, ja tutkielman toimivaltaa käsittelevät osat perustuvat pitkälti asetuksen tulkintaan ja sitä koskevaan Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön. Mitättömyyden ja loukkauksen suhteessa tärkeä ohjenuora on unionin tuomioistuimen ratkaisu asiassa C-4/03 Gesellschaft für Antriebstechnik mbH & Co. KG v. Lamellen und Kupplungsbau Beteiligungs KG, 13.7.2006, Kok. 2006, I-06509 (GAT v. LuK). Siinä tuomioistuin linjasi, että patentin rekisteröintivaltiolla on yksinomainen toimivalta mitättömyyttä koskevassa asiassa aina, kun patentin pätevyys kyseenalaistetaan. Tämä voi tapahtua myös loukkausasiassa sekä mitättömyyttä koskevalla vastakanteella että puhtaalla mitättömyysväitteellä. Aiemmin kansallisissa tuomioistuimissa on noudatettu erilaisia tulkintoja, ja laajalti on esimerkiksi katsottu, että tuomioistuimella olisi loukkausasiassa mahdollisuus ottaa kantaa mitättömyyteen inter partes. Tämä vaihtoehto on nyt poissuljettu. Uudessa tilanteessa kansalliset tuomioistuimet voivat edelleen käsitellä useitakin loukkausasioita vastaajan kotipaikassa tai suojavaltiossa, mutta mitättömyysväite pirstaloi prosessin. Pääasiallisesti loukkausasian käsittely tulisi keskeyttää, kunnes erilliset kumoamiskanteet on käsitelty eri rekisterivaltioissa, mutta erilaiset GAT v. LuK -ratkaisun tulkinnat tekevät prosessin kulun ennustamisesta vaikeaa. Osa tuomioistuimista voi myös kieltäytyä käsittelemästä itse loukkausasiaa. Toimivallan lisäksi tutkielmassa on tarkasteltu mitättömyyden vaikutusta pääasian ratkaisuun ja väliaikaisiin kieltoihin. Suurimmassa osassa EU-maita loukkaus ja mitättömyys käsitellään yhdessä, jolloin niiden vuorovaikutus tapahtuu luonnollisesti ratkaisuharkinnassa. Esimerkiksi Saksassa käsittely on kuitenkin hajautettu eri tuomioistuimiin ja hajauttamisen mahdollisuus on annettu myös uudessa yhdistetyssä patenttituomioistuimessa. Tällöin vaihtoehtona on loukkausasian käsittelyn keskeyttäminen tai loppuun saattaminen sillä riskillä, että patentti myöhemmin kumotaan. Punninta muistuttaa tuomioistuimien suhtautumista EPO:n väitemenettelyyn. Väliaikaisten toimien on katsottu kompensoivan unionin tuomioistuimen viimeaikaista tiukentunutta linjaa suhteessa rajat ylittäviin patenttioikeudenkäynteihin. Käsitykset siitä, milloin tuomioistuin voi määrätä rajat ylittävän väliaikaisen kiellon, vaihtelevat kuitenkin sekä oikeuskirjallisuudessa että tuomioistuimissa. Eri jäsenvaltioissa suhtaudutaan myös eri tavoin mitättömyysväitteen painoarvoon väliaikaista kieltoa myönnettäessä. Se, antaako tuomioistuin painoarvoa esimerkiksi vireillä olevalle kumoamiskanteelle, voi vaikuttaa ratkaisevasti tuomioistuimen valintaan.