Browsing by Author "Huovinen, Kati"

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten ympäristövahinkolain (YVL) mukainen korvausvastuu ympäristövahingosta toteutuu osakeyhtiön jakautumisen jälkeen eli silloin, kun vahingon ilmetessä sen aiheuttanutta yhtiötä ei enää sellaisenaan ole olemassa. Tarkoituksena on toisin sanoen selvittää voimassa olevan lainsäädännön perusteella, miten ja millä perusteella korvausvastuu jakautuneen yhtiön aiheuttamasta ympäristövahingosta siirtyy jakautumisessa, sekä miten se kohdentuu jakautumiseen osallistuneiden yhtiöiden kesken. Ympäristövahinkolaki on yksityisoikeudellinen vahingonkorvaussäädös, jonka päätavoitteena on palauttaa vahinkoa kärsineen taloudellinen asema ennalleen. Lain perustuu ankaralle vastuulle. Vahingonkärsijän suojaamiseksi lain tarkoituksena on, että YVL 7 §:n mukainen korvausvelvollisten piiri voi käsittää muitakin kuin vahingon varsinaisia aiheuttajia. Peruslähtökohtana on aiheuttamisperiaate ja toiminnanharjoittajan vastuu. YVL:n yhteisvastuusääntelyn mukaan vahingon yhdessä aiheuttaneet ovat solidaarisessa yhteisvastuussa vahingonkärsijälle aiheuttamastaan ympäristövahingosta. Vahingonkorvauslaki täydentää YVL:ia muun muassa yhteisvastuun osalta. Aiheuttamisperiaate ja YVL 7.1 §:n 1 kohdan mukainen toiminnanharjoittajan vastuu toimivat lähtökohtana myös osakeyhtiölain (OYL) mukaisessa jakautumisessa, jos jakautunut yhtiö todetaan ennen jakautumista tapahtuneen vahingon aiheuttajaksi. Jakautuminen, joka voidaan toteuttaa joko kokonaisjakautumisena tai osittaisjakautumisena, osakeyhtiön varat ja velat siirretään vastaanottaville yhtiöille. Kokonaisjakautumisessa, joka on jakautumisen pääasiallinen tapa, kaikki varat ja velat siirtyvät, jonka jälkeen jakautuva yhtiö purkautuu. Osittaisjakautumisessa vastaanottavalle yhtiölle siirtyvät vain liiketoimintakokonaisuuteen liittyvät varat ja velat, sillä osittaisjakautunut yhtiö jää itsekin olemaan. Jakautumisessa varojen ja velkojen katsotaan siirtyvän yleisseuraannon omaisesti, mikä tarkoittaa sitä, ettei omaisuuden siirtymiseksi ei tarvita mitään erityisiä luovutustoimia. Laadittava jakautumissuunnitelma riittää esimerkiksi kiinteistön omistusoikeuden siirtämiseksi. Yleisseuraanto ei kuitenkaan ole riittävä käsite kun pitää selvittää, mille yhtiölle esimerkiksi ympäristövahingon aiheuttama korvausvastuu on siirtynyt. Siksi jakautumissuunnitelmalla on ratkaiseva merkitys. Myös osakeyhtiölaissa on yhteisvastuusääntely, joka rakentuu ensisijaiselle ja toissijaiselle vastuulle. Lähtökohtana on, että vastaanottava yhtiö vastaa ensisijaisesti itse sellaisesta velasta, joka on siirtynyt sille jakautumissuunnitelman mukaan. Muut jakautumiseen osallistuneet yhtiöt ovat siitä kuitenkin rajoitetussa toissijaisessa vastuussa. Yhteisvastuu on kaikkein laajin ja tiukin siinä tapauksessa, ettei ennen jakautumista syntynyttä velkaa ole lainkaan mainittu jakautumissuunnitelmassa. Tällöin kaikki jakautumiseen osalliset yhtiöt ovat siitä vastuussa sekä ensisijaisesti että täysimääräisesti. Tutkielmassa pyritään identifioimaan jakautumisen jälkeen ilmenevän ympäristövahingon aiheuttamat keskeiset ongelmakohdat. Koska ympäristövahinkolaissa eikä myöskään osakeyhtiölaissa ole millään tavoin otettu huomioon yritysjärjestelyiden vaikutuksia, on tulkinta-analogiaa tiettyjen käsitteiden määrittämiseksi haettu muun muassa esineoikeudesta, velvoiteoikeudesta ja insolvenssioikeudesta.