Browsing by Author "Huupponen, Kaisa"

Tutkielma käsittelee välittömän sopimussuhteen ylittävää vastuuta asiantuntijapalveluissa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, voiko sivulliselle syntyä perusteltu luottamus asiantuntijan laatimaa lausuntoa, antamaa neuvoa tai tietoa kohtaan sekä sitä sovelletaanko asiantuntijan kaksiasianosaissuhteen ylittävään vastuuseen sopimusoikeudellista vai sopimuksen ulkoista vastuunormistoa. Tutkielmassa käytetään oikeusdogmaattista tutkimusmetodia. Asiantuntijapalveluiden käytön lisääntyessä lisääntyvät myös erilaiset vastuutilanteet. Yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaisesti asiantuntija vastaa toimeksiannon asianmukaisesta hoitamisesta lähtökohtaisesti ainoastaan suhteessa sopimuskumppaniinsa. Sen lisäksi, että asiantuntija voi joutua vastuuseen toimeksiantajaa kohtaan, voi vastuu ulottua myös kolmanteen, asiantuntijatoimeksiantosopimukseen nähden sivulliseen. Asiantuntijan neuvot, lausunnot tai käytännön toimenpiteet voivatkin ulottaa vaikutuksensa sivulliseen, kuten esimerkiksi tilanteessa, jossa asiantuntijan laatimaan luottokelpoisuusarvioon tutustuvalle sivulliselle aiheutuu vahinkoa lausunnon virheellisyyden vuoksi. Erilaiset arviot ja lausunnot saattavatkin olla laajankin sivullisjoukon hyväksikäytettävissä. Muina esimerkkeinä tällaisista kolmansista tahoista ovat esimerkiksi testamentinsaaja testamentinlaatimistoimeksiannossa tai päämiehen vastapuoli asianajotoimeksiannossa. Asiantuntijan vastuu suhteessa sivulliseen voi tilanteesta riippuen perustua joko sopimuksen ulkoiseen tai sopimusoikeudelliseen vastuunormistoon. Sillä, kumpaa vastuunormistoa sovelletaan on merkitystä mm. sen kannalta ovatko varallisuusvahingot korvattavia ja kuinka tuottamusta koskeva todistustaakka määräytyy. Sopimus on perinteisesti nähty kaksiasianosaissuhteena. Sopimusoikeudellisen pääsäännön mukaan sopimuksen oikeusvaikutukset rajoittuvat sopimuksen päättäneisiin osapuoliin eikä sivullinen voi lähtökohtaisesti esittää sopimusperusteisia vaatimuksia toisten henkilöiden sopimuksen perusteella. Vastuuta kolmatta kohtaan arvioidaankin yleensä sopimuksen ulkoisen normiston perusteella. Sopimuksen ulkoisen normiston soveltaminen voidaan nähdä perustelluksi tilanteessa, jossa asiantuntijan toimeksiannossaan tekemä virhe heikentää kolmannen varallisuusasemaa tai vahingonaiheuttajan toimista riippumattomia odotuksia. Tilanteessa, jossa sivullisella on odotuksia asiantuntijan sopimusperusteista suoritusta kohtaan ja odotusten voidaan katsoa olevan perusteltuja, voidaan sopimusperusteisen vastuun katsoa olevan mahdollinen. Suomen oikeusjärjestelmä ei sisällä yleisesti sovellettavia säännöksiä välittömän sopimussuhteen ylittävästä vastuuta. Tällainen vastuu voi kuitenkin syntyä tiettyjen erikseen säänneltyjen sopimustilanteiden kohdalla, jonka lisäksi oikeuskirjallisuudessa kaksiasianosaissuhteen ylittävää sopimusvastuuta on pidetty mahdollisena myös sääntelemättömässä tilanteessa yleisiin velvoiteoikeudellisiin normeihin vedoten, mikäli erityiset tapauskohtaiset olosuhteet puoltavat sitä riittävästä. Lisäksi oikeuskäytännöstä löytyy useita esimerkkejä tilanteista, joissa sopimuksen oikeusvaikutukset ovat ulottuneet välittömän sopimussuhteen ulkopuolelle. Korkeimman oikeuden viimeaikaisen ratkaisukäytännön nojalla kaksiasianosaissuhteen ylittävää virhevastuuta voidaan kuitenkin pitää jäsentymättömänä ja oikeustilaa epäselvänä. Välittömän sopimussuhteen ylittävän sopimusperusteisen vastuun edellytyksenä voidaan nähdä olevan osapuolien välillä vallitseva erityinen suhde sekä vahingon ennakoitavuus. Asiantuntijan on täytynyt voida kohtuullisen selvästi tunnistaa sivullisen intressi toimeksiantoon sekä se vastuuriski, joka sivulliselle syntyy toimeksiannossa tehdystä virheestä. Kun asiantuntijavastuusta ei ole olemassa yleissäännöstä ja oikeuskäytännön voidaan katsoa olevan hajanainen, on kaksiasianosaissuhteen ylittävää vastuuta perusteltava yleisten oikeusperiaatteiden lisäksi mm. reaalisen argumentoinnin, kuten esimerkiksi hyvän tavan sekä lojaliteetin perusteella. Asiantuntijalla on yleinen lojaliteettivelvoite toimeksiantajaa kohtaan ja lojaliteetti sekä luottamuksen suoja liittyvätkin yleensä kiinteästi nimenomaisesti sopimussuhteeseen. Luottamusta saatetaan kuitenkin suojata myös sopimuksen ulkoisessa tilanteessa. Sivullisen sopimukseen perustuvia odotuksia sekä luottamusta asiantuntijan suorituksen virheettömyyteen saatetaan tällöin suojata. Luottamuksen suojaaminen voidaan katsoa olevan perusteltua tilanteessa, jossa asiantuntija toimii ammatillisessa kapasiteetissaan ja toimeksiannon huolellisen hoitamisen voidaan katsoa edellyttävän myös sivullisen etujen valvomista. Asiantuntijan on lisäksi täytynyt havaita sivullisen luottamuksen syntyminen ja suhteen on oltava riittävän läheinen, jotta vastuu voisi syntyä.