Browsing by Author "Iikkanen, Leila Marita"

Chicagon yleissopimuksen liitteiden eli ilmailun ammattikielessä ”ICAO Annexien” oikeudellinen asema on herättänyt keskustelua ilmailuoikeuden tutkijoiden keskuudessa lähes koko yleissopimuksen voimassaoloajan. Sopimuksella perustetaan Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö ICAO, jolle annetaan tehtäväksi myös laatia sopimukseen liitettäviä standardeja, jotka lähtökohtaisesti tulevat voimaan, ellei jäsenvaltioiden enemmistö niitä määräajassa vastusta. Sopimusvaltioiden velvoitteet on kuitenkin Chicagon yleissopimuksessa määritelty väljästi, ja lisäksi valtioille annetaan mahdollisuus poiketa sopimuksen mukaisista standardeista ilmoittamalla asiasta ICAOlle. Tässä tutkielmassa selvitetään ICAO Annexien oikeudellista asemaa tarkastelemalla aiempien kirjoittajien näkemyksiä asiasta ja niiden perusteluja, samoin kuin Chicagon yleissopimuksen sanamuotoja, syntyhistoriaa ja esitöitä. Huomiota kiinnitetään myös sopimuksessa määrättyihin sanktioihin standardien noudattamisen laiminlyönnistä sekä ICAOn myöhemmin käyttöönottaman auditointimenettelyn vaikutukseen liitteiden velvoittavuuteen. Toiseksi tarkastellaan sopimusliitteiden voimaansaattamistapaa Suomessa. Liitteitä ei ole saatettu voimaan valtiosopimusten osalta normaalisti käytetyin tavoin, vaan niiden sisältämät standardit on otettu huomioon kansallisissa määräyksissä viranomaistasolla. Tutkielmassa selvitetään muihin liikennealan kansainvälisten sopimusten liitteisiin vertaamalla, miten ICAO Annexien asema mahdollisesti poikkeaa niistä, ja onko Annexien erilainen täytäntöönpanotapa näiden erojen vuoksi perusteltu. Vertailukohteiksi on valittu jokaisesta liikennemuodosta (ilmailu, merenkulku, raideliikenne, tieliikenne) lähtökohtaisesti kolme merkittävää kansainvälistä sopimusta. Tutkimus osoitti, että Chicagon yleissopimuksen liitteet eivät ole oikeudellisesti velvoittavia. Ne ovat pikemminkin kansainvälisen järjestön tuottamaa materiaalia, joka ei ole luonteeltaan oikeudellista, mutta jota valtiot pääsääntöisesti noudattavat oman etunsa vuoksi. Liitteille annettu asema ilmenee selvimmin yleissopimuksen esitöistä, joiden mukaan liitteille ei ole haluttu antaa sitovaa asemaa ja siihen pyrkivät esitykset on hylätty. Muista liitteistä poikkeava asema on kuitenkin ICAO Annex 2:lla, jonka mukaisten lentosääntöjen noudattaminen aavan meren yläpuolella on selkeästi määritelty pakolliseksi ja niistä poikkeamiselle on asetettu oikeudellisten seuraamusten uhka. Myös yleissopimuksessa määrätyt, todistusten ja lupakirjojen vastavuoroiseen tunnustamiseen liittyvät sanktiot tosiasiassa lisäävät merkittävästi valtioiden halukkuutta standardien noudattamiseen, samoin kuin ICAOn auditointitulosten julkistamiseen liittyvä kansainvälisen maineen menetyksen riski. ICAO Annexien asema siis poikkeaa monista muista liikennealan sopimusten liitteistä; ne eivät ole yleissopimuksen erottamaton osa, vaan liitetty siihen yksinomaan ”käytännön syistä”. Tämän vuoksi liitteitä ei ole myöskään tarvinnut saattaa voimaan tavanomaisten valtiosopimuksen liitteiden tavoin, vaan ne on voitu ottaa huomioon viranomaismääräyksissä. Määräysten antamiseen on ilmailulaissa täsmälliset ja tarkkarajaiset valtuutukset.