Browsing by Author "Ilonen, Eveliina"

Kansainvälistä verotusta koskevien käytäntöjen ja tulkintojen kiristymisen muun muassa OECD:n BEPS-hankkeen johdosta on odotettu lisäävän kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen tilanteita ja kansainvälisiä veroriitoja. Kansainvälinen kaksinkertainen verotus sekä kansainvälisten veroriitojen uhka aiheuttavat huomattavaa taloudellista rasitetta ja epävarmuutta verovelvollisille, ja ne vaikuttavat siten myös negatiivisesti rajat ylittävään liiketoimintaan. Tästä syystä OECD:ssa ja Euroopan unionissa on viime vuosina kiinnitetty huomiota verovelvollisten oikeussuojakeinojen saatavuuteen ja erityisesti kansainvälisten veroriitojen ratkaisumekanismien tehostamisen tarpeeseen. Yhtenä keskeisenä tehostamiskeinona on pidetty pakottavan ja sitovan välimiesmenettelyn ottamista osaksi kansainvälisiä riidanratkaisumekanismeja. Toistaiseksi välimiesmenettelyn soveltaminen kansainvälisten veroriitojen ratkaisemisessa on rajoittunut Suomessa EU-jäsenvaltioiden solmimaan arbitraatioyleissopimukseen (90/463/ETY), jota voidaan soveltaa jäsenvaltioiden välillä siirtohinnoitteluriitojen ratkaisemiseen. OECD julkisti marraskuussa 2016 BEPS-hankkeen toimenpiteiden implementointiin tarkoitetun monenkeskisen yleissopimuksen (”MLI”), jonka VI osaan sisältyy verosopimusten keskinäistä sopimusmenettelyä täydentävä välimiesmenettely. Suomi on monenkeskisen yleissopimuksen ratifioidessaan ilmoittanut soveltavansa VI osan mukaista välimiesmenettelyä koskevia määräyksiä. Euroopan unionissa annettiin lokakuussa 2017 neuvoston direktiivi veroriitojen ratkaisumekanismeista Euroopan unionissa (2017/1852, ”riidanratkaisudirektiivi”). Riidanratkaisudirektiivin johdosta EU:n jäsenvaltioissa tulee jatkossa olemaan verovelvollisten saatavilla harmonisoitu rajat ylittävien veroriitojen ratkaisumekanismi, jossa jäsenvaltioiden välinen verotusta koskeva riita-asia voidaan viime kädessä ratkaista välimiesmenettelyn keinoin. Riidanratkaisudirektiivi implementoitiin Suomessa säätämällä laki kansainvälisten veroriitojen ratkaisumenettelyistä (530/2019, ”veroriitalaki”). Monenkeskisen yleissopimuksen ja veroriitalain voimaantulon myötä verovelvollisilla on tulevaisuudessa saatavillaan yhä useammassa tilanteessa sellaisia veroriitojen ratkaisumekanismeja, jotka lähtökohtaisesti velvoittavat valtioita poistamaan kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen. Riippuen käsillä olevan riita-asian olosuhteista, voi sovellettavaksi tulla useampi kuin yksi menettely. Verovelvollisella on tällaisessa tilanteessa vapaus valita mitä menettelyä hän haluaa asiassaan sovellettavan. Menettelyihin liittyy kuitenkin tiettyjä erityispiirteitä ja merkittäviä eroavaisuuksia, joista verovelvollisen kannattaa olla selvillä. Tutkielman keskeisenä tavoitteena on selvittää verovelvollisen näkökulmasta arbitraatioyleissopimuksen, monenkeskisen yleissopimuksen sekä veroriitalain (ja riidanratkaisudirektiiviin) mukaisiin riidanratkaisumenettelyihin liittyviä ominaisuuksia ja niiden välisiä eroavaisuuksia erityisesti oikeusturvan, menettelyllisen tehokkuuden sekä oikeusvarmuuden toteutumisen kannalta. Tutkielmassa pyritään vertailemaan menettelyitä toisiinsa sekä hahmottamaan menettelyihin liittyviä erityisiä ongelmakohtia tai positiivisia ominaisuuksia. Tutkielmassa tehtyjen huomioiden ja arvioinnin perusteella voidaan arbitraatioyleissopimuksen, monenkeskisen yleissopimuksen VI osan sekä veroriitalain sääntelemien menettelyiden nähdä toteuttavan kiitettävällä tavalla verovelvollisen oikeusturvaa. Kaikissa niistä voidaan kuitenkin hahmottaa olevan tiettyjä ongelmakohtia ja heikkouksia. Monenkeskisen yleissopimuksen VI osa ei välttämättä riittävällä tavalla täytä oikeusvarmuuden ja ennakoitavuuden vaatimusta verovelvollisen näkökulmasta, sillä sen mukaiset määräykset eivät monessakaan tilanteessa ole sitovia. Veroriitalain ja riidanratkaisudirektiivin mukaisen menettelyn voidaan nähdä toteuttavan tutkimuskohteena olevista menettelyistä parhaiten verovelvollisen oikeusturvaa sekä oikeusvarmuuden ja ennakoitavuuden vaatimuksia. Arbitraatioyleissopimuksen ongelmat ovat olleet jo pitkään tiedossa oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa, ja riidanratkaisudirektiivissä nämä ongelmakohdat on otettu pitkälti huomioon. EU:n alueella ensisijaisena menettelynä tulleekin jatkossa olemaan riidanratkaisudirektiiviin perustuva menettely. Monenkeskisen yleissopimuksen VI osan mukainen menettely jäänee pääasiassa EU:n ulkopuolisten valtioiden kanssa sovellettavaksi veroriitojen ratkaisumekanismiksi.