Browsing by Author "Immonen, Matleena"

Jatkuva tietotekniikan kehittyminen on mahdollistanut liikkuvuuden työympäristössä, ja tämä kehitys on muuttanut työjärjestelyitä ja avannut mahdollisuuksia joustaville työmenetelmille, kuten tutkimuksessa käsiteltävälle etätyölle. Toisaalta kehitys on johtanut myös epäselviin tilanteisiin työntekijöiden työturvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä, ja tutkimuksessa onkin tarkoitus selventää työturvallisuuslain määräysten velvoittavuutta työnantajia ja tämän edustajia kohtaan tilanteissa, missä työntekijät suorittavat työtä työnantajan järjestämien tilojen ulkopuolella. Tämän lisäksi tutkimuksessa selvennetään mitkä velvoitteet rajautuvat ja millä perusteilla työnantajan vastuun ulkopuolelle. Ennen työsuojelusäännösten käsittelyä on kuitenkin ensi määriteltävä mitä käsitteellä etätyö tosiasiassa tarkoitetaan. Käsitteellä ei ole Suomen lainsäädännössä määriteltyä juridista sisältöä, joten käsitteen määritelmiä on yhtä monta kuin sitä koskevia tutkimuksia. Tässä tutkimuksessa etätyöllä tarkoitetaan osittaista tai kokoaikaista kiinteän työpaikan ulkopuolella tehtävää työsuhteista työtä, jota työntekijä voisi suorittaa myös työnantajan järjestämissä tiloissa. Näin ollen käsitteen ulkopuolelle rajautuvat esimerkiksi myyntiedustajat sekä taksinkuljettajat. Etätyöhön sisältyy lähes poikkeuksetta tietotekniikan hyväksikäyttö, mutta sen olemassaolo ei ole käsitteen soveltamisen kannalta ehdoton. Kun etätyön käsite on määritelty ja kysymykset työturvallisuuslain soveltamisesta etätyöhön ymmärretty, tulee käsiteltäväksi lain laiminlyönneistä johtuvien tapaturmien vastuutahojen määrittely sekä tapaturmista saatavat korvaukset. Työympäristön aiheuttamat tapaturmat syntyvät tavallisesti monien tekijöiden ja laiminlyöntien summana, ja vastuu voi jakautua yrityksen sisällä usealle eri taholle. Työturvallisuuslain mukainen pääasiallinen vastuu lain velvoitteiden noudattamisesta kuuluu työnantajalle ja tämän edustajille, mutta tämä ei kerro vastuutahoista vielä mitään. Tutkimuksessa onkin käsitelty tarkemmin ja yksityiskohtaisemmin ne tahot, jotka kuuluvat edellä mainitun vastuun piiriin. Tutkimuksessa selvitetään myös etätyöntekijöiden vastuuta syntyneiden tapaturmien osalta. Tutkimuksen kannalta relevanttia on lisäksi pohtia sitä, missä tilanteissa etätyöntekijöille sattuneet tapaturmat kuuluvat lakimääräisen työtapaturmavakuutuksen piiriin, sekä toisaalta millaisia oikeuksia etätyöntekijöillä on aiheutuneen tapaturman varalta. Työtapaturma-ja ammattitautilain 25 §:n perusteella kotona ja määrittelemättömässä paikassa tehtävän työn yhteydessä sattuneen tapaturman korvaaminen työtapaturmavakuutuksen perusteella on mahdollista vain, jos tapaturma on aiheutunut työhön liittyvissä olosuhteissa. Näin ollen esimerkiksi ruoka- tai kahvitauolla syntyneet tapaturmat eivät kuuluisi vakuutuksen piiriin. Työmenetelmien uudistukset altistavat työntekijöitä uudenlaisiin terveyttä vaarantaviin tilanteisiin ja tämän takia työnantajien onkin nyt ja tulevaisuudessa kiinnitettävä entistä enemmän huomiota työntekijöiden fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen työpaikoilla ja sen ulkopuolella. Tutkimuksessa pohditaan lainsäädännön ajantasaisuutta alati kehittyvässä yhteiskunnassamme. Vastaako nykyiset työsuojelumääräykset aikaa, missä työntekijöiden mahdollisuudet omien töiden järjestämiseen, työaikojen suunnitteluun ja oman työn valvontaan ovat yleistyneet ja jääneet osaksi työympäristöämme?