Browsing by Author "Immonen, Mikko"

Tutkielman lähtökohtina ovat olleet opetusministeriössä laaditut selvitykset ongelmista, joita on ilmennyt televisio-ohjelmien lähetysoikeuksista sopimisessa. Ongelman ovat muodostaneet tavallisten maanpäällisten televisiolähetysten rinnalla samanaikaisesti ja muuttamattomana tehtävät lähetykset. Lähettäjäyritykset ja oikeudenhaltijoita edustavat tahot eivät ole pystyneet sopimaan tyydyttävällä tavalla tällaisista lähetyksistä, mikä on opetusministeriön mukaan saattanut haitata tietoyhteiskunnan palvelujen kehitystä. Kysymykseen liittyy siis vahva julkinen intressi. Yhtenä käytännön ongelmana on ollut, että lähetysoikeuksia koskeva riidanratkaisu on kestänyt vuosi- kausia. Tekijänoikeuslain 54 § pyrkii tällä hetkellä ohjaamaan eräät sopimuslisensseihin liittyvät riitatilan- teet ratkaistavaksi ensisijaisesti välimiesmenettelyssä ja toissijaisesti tuomioistuimessa. Opetusministeriö on nähnyt tekijänoikeuslain riidanratkaisun ja 54 §:n kehittämisen yhtenä ratkaisuvaihtoehtona lisensiointiongelmiin. Vaihtoehtoa ei kuitenkaan selvityksissä ehditty pohtia laajemmin. Tutkielman tutkimusongelmana on selvittää, miten hyvin välimiesmenettely osana tekijänoikeuslakia todellisuudessa sopii riidanratkaisukeinona tv-lähetysoikeuksia koskevien erimielisyyksien ratkaisemiseen. Asiaa lähestytään prosessioikeuden ja riidanratkaisun näkökulmasta. Välimiesmenettelyä tarkastellaan kriittisesti erityisesti sen tekijänoikeudellisessa kontekstissa. Toiseksi pyritään tutkimaan tarkemmin opetusministeriön selvityksessä tehtyjä konkreettisia kehitysehdotuksia tekijänoikeuslain 54 §:ään liittyen. Tutkimusmenetelmä on ensisijaisesti lainopillinen. Tutkielma rajataan koskemaan lähetysoikeuksien osalta Suomessa voimassa olevaa oikeutta. Sekä tekijänoikeutta että välimiesmenettelyä koskeva lainsäädäntö on soveltamisalaltaan kansallista. Sitä miten riidanratkaisua olisi oikeudellisesti ohjattava, pyritään arvioimaan myös sääntelyteorian ja sääntelystandardien avulla. Tutkielma perustuu lainvalmisteluaineistoihin, tuomioistuin- ja muihin viranomaisratkaisuihin sekä oikeuskirjallisuuteen. Tutkimustuloksena todetaan, että tekijänoikeuslainsäädännössä välimiesmenettelyyn liitetyt edut voidaan perustellusti kyseenalaistaa. Toisaalta etenkin tekijänoikeuslain 54 §:n riidanratkaisuun ja opetusministeriön ehdotuksiin liittyy vakavia prosessioikeudellisia ja oikeusturvaan liittyviä ongelmia. Säännöstä ei voi pitää enää muuttuneessa markkinatilanteessa ajanmukaisena. Lisäksi sääntelyteorian mukaan julkiseen intressiin liittyvät seikat otetaan paremmin huomioon lainsäädännössä kuin lainkäytössä. Näistä syistä tekijänoikeudellisen välimiesmenettelyn poistamista laista pidetään parhaana toimenpiteenä. Riidat on parempi osoittaa erityistuomioistuimeen tai sopimusperusteiseen välimiesmenettelyyn.