Browsing by Author "Impiö, Eeva"

Tutkielman kysymyksenasettelu on tiivistäen seuraava: mitä vaatimuksia ja edellytyksiä lainsäädännöstä johtuu polttonesteiden jakeluaseman perustamiselle tärkeällä pohjavesialueella Suomen ja Venäjän oikeudessa ja onko oikeuskäytäntö linjassa lainsäädännön kanssa? Tutkimus on etupäässä oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Aineistona käytetään sekä voimassaolevaa että aiempaa säädösaineistoa sekä oikeuskäytäntöä. Lisäksi tutkimuksen aineistona käytetään lakien esitöitä sekä luonnollisesti oikeuskirjallisuutta. Tutkimuksessa suoritetaan myös oikeusvertailua Suomen ja Venäjän välillä. Tutkielmassa esitellään polttonesteiden jakeluasematoiminnalle asetettuja lainsäädännöstä ja oikeuskäytännöstä johtuvia vaatimuksia erityisesti silloin, kun toiminta sijoitetaan tärkeälle pohjavesialueelle. Tärkein yksittäinen säännös aiheen kannalta on ympäristönsuojelulain 8 §:n pohjaveden pilaamiskielto, joka pitää sisällään myös pilaantumisen aiheuttamisen. Suomessa lainsäädännön mukaan on periaatteessa mahdollista sijoittaa jakeluasema tällaiselle pohjavesialueelle, mutta korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuissa tähän on kuitenkin suhtauduttu pidättyväisesti. Korkein hallinto-oikeus on katsonut, että edes paras käyttökelpoinen tekniikka, jota toiminnanharjoittajan laissa edellytetään käyttävän, ei täysin riitä sulkemaan pois ympäristön pilaantumisen vaaraa, minkä vuoksi ympäristölupaa ei voida ympäristönsuojelulain perusteella myöntää. Ongelmat Suomessa eivät johdu suoranaisesti korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisulinjasta, vaan lupapäätösten perusteena käytettävästä pohjavesiluokituksesta: tärkeää pohjavesialuetta ei ole laissa määritelty, vaan sitä määriteltäessä tukeudutaan Suomen Ympäristökeskuksen laatimaan luokitukseen, joka ei kuitenkaan ole sitova eikä perustu lakiin. Lupakäytännössä tämä luokitus siis otetaan aina päätöksenteon perusteeksi, mistä aiheutuu ristiriita perustuslain 80 §:n kanssa, sillä yksilön velvollisuuksien ja oikeuksien perusteista tulee säätää lailla. Venäjällä sekä lainsäädäntö että oikeuskäytäntö mahdollistavat jakeluaseman sijoittamisen tärkeillekin pohjavesialueille, kunhan ennaltaehkäisevistä suojaustoimenpiteistä huolehditaan. Venäjän ympäristölainsäädännön mekanismit poikkeavat muutoinkin suomalaisista ja niitä käsitellään omassa luvussaan. Johtopäätöksenä esitetään, että lainsäädäntöä tulisi muuttaa tai ainakin täsmentää siten, että tärkeää pohjavesialuetta määriteltäessä viitataan Suomen Ympäristökeskuksen luokitukseen laissa tai asetuksessa.