Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Järvenpää, Oona"

Sort by: Order: Results:

  • Järvenpää, Oona (2013)
    Uudet korkovähennysrajoitukset tulivat voimaan vuoden 2013 alusta ja niitä sovelletaan ensimmäisen kerran vuoden 2014 verotuksessa. Korkovähennysrajoituksia säätelee elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (24.6.1968/360, jäljempänä EVL) uusi 18 a §, joka rajoittaa yhteisön, avoimen ja kommandiittiyhtiön oikeutta vähentää korkomenojaan elinkeinotulon verotuksessa. Tutkielman tarkoitus on avata uutta säännöstä ja siihen liittyviä ongelmakohtia. Sen lisäksi se keskittyy korkovähennysrajoituksille vaihtoehtoisten puuttumiskeinojen etsimiseen ja niiden analysointiin. Tutkimuksen keskeisin osuus on selvittää, mikä on korkovähennysrajoitusten ja muiden puuttumiskeinojen keskinäinen suhde. Korkovähennysrajoituksia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 146/2012 vp) ei otettu kantaa säännösten keskinäiseen suhteeseen, mitä voidaan pitää ongelmallisena verotuksen ennustettavuuden ja oikeusvarmuuden kannalta. EVL 18 a § rajoittaa käytännössä ainoastaan etuyhteydessä olevien osapuolten välisiä nettokorkomenoja (korkomenot ovat suuremmat kuin korkotulot). Nettokorkomenojen ylittäessä verovuonna 500 000 euron rajan ne eivät ole vähennyskelpoisia siltä osin kuin ne ylittävät 30 prosenttia oikaistusta elinkeinotoiminnan tuloksesta. Tämän rajan ylittävät nettokorkomenot eivät ole vähennyskelpoisia siltä osin kuin niiden määrä on enintään yhtä suuri kuin etuyhteydessä olevien velkasuhteen osapuolten väliset nettokorkomenot. Verovelvollinen voi vapautua rajoitussäännöksistä, jos se esittää selvityksen, että sen oman pääoman suhde vahvistettuun tilinpäätöksen mukaisen taseen loppusummaan on korkeampi tai yhtä suuri kuin vahvistetun konsernitaseen vastaava suhdeluku. Vaihtoehtoisina puuttumiskeinoina on käsitelty verotusmenettelystä annetun lain (18.12.1995/1558, jäljempänä VML) 28 §:n yleistä veronkiertämissäännöstä, 29 §:n peiteltyä osinkoa, 31 §:n siirtohinnoitteluoikaisua sekä ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta annettua lakia (16.12.1994/1217, jäljempänä VYL). Veron kiertämissäännöksen nojalla voidaan puuttua tilanteisiin, joissa oikeudellinen muoto ei vastaa taloudellista sisältöä ja joissa on kysymys ilmeisesti verosta vapautumisen tarkoituksesta. Korkojen vähennysoikeus on evätty säännöksen nojalla, mutta asiasta ei ole julkaistua oikeuskäytäntöä. Peitellyn osingon nojalla puututaan tilanteisiin, joissa osakeyhtiö antaa osakkaansa tai tämän omaisen hyväksi etuuden, jonka hinnoittelu poikkeaa olennaisesti tavallisesta. Säännöstä on harvemmin sovellettu yhteisön saamaan etuuteen. Siirtohinnoitteluoikaisun nojalla voidaan puuttua etuyhteydessä olevien tahojen väliseen liiketoimeen, jos siinä on noudatettu ehtoja, jotka poikkeavat, mitä riippumattomien osapuolten välillä olisi sovittu ja verovelvollisen elinkeinotoiminnan verotettava tulo on sen johdosta muodostunut pienemmäksi. Säännöstä on sovellettu koron markkinaehtoisuuteen puuttumiseen ja velkaa on pidetty säännöksen nojalla oman pääoman ehtoisena sijoituksena, mutta jälkimmäisestä ei ole julkaistua oikeuskäytäntöä. Väliyhteisölain nojalla voidaan verottaa Suomessa yleisesti verovelvollisen määräämisvallassa olevan matalan verotuskannan valtiossa asuvan yhteisön tuloa osakkaan tulona. Tutkimuksen lopussa esitellään kirjoittajan näkemys säännösten soveltamisjärjestyksestä: ensin huomioidaan koron yleinen vähennyskelpoisuus EVL 7 §:n ja 18.1 §:n 2 kohdan nojalla. Sen jälkeen arvioidaan erityissäännösten VML 31 §:n, väliyhteisölain sekä VML 29 §:n soveltuvuus. Peitellyssä osingossa on vähemmän erityissäännöksen piirteitä kuin siirtohinnoitteluoikaisussa. Yleissäännöstä VML 28 § sovelletaan vasta erityissäännösten jälkeen tai niiden ohella. Vasta tämän jälkeen sovelletaan korkovähennysrajoituksia. Ei ole merkityksetöntä, mikä esitellyistä säännöksistä valitaan sovellettavaksi. Osa säännöksistä edellyttää veron kiertämisen tai välttämisen tarkoitusta. Selvittämisvelvollisuuden ja todistustaakan jakautumisessa veroviranomaisen sekä verovelvollisen kesken on eroja eri säännösten soveltuessa. Lisäksi vastaoikaisu ei sovellu kaikkiin tapauksiin ja joissain tapauksissa voidaan määrätä veronkorotus.