Browsing by Author "Jeskanen, Vilma"

Ilmastonmuutoksen torjuminen on yksi EU:n suurimpia haasteita, joka vaatii välittömiä toimia. Ilmastonmuutoksen torjumisen lisäksi EU:n on ratkaistava energian toimitusvarmuutta koskeva ongelma. Uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön lisääminen on tunnistettu yhdeksi ratkaisuksi mainittuihin ongelmiin. Komission nk. talvipaketilla päivitettiin EU:n vuoteen 2020 suunnatut ilmasto- ja energiatavoitteet asettamalla uudet tavoitteet, jotka tulee saavuttaa vuoteen 2030 mennessä. Vuoden 2016 lopussa julkaistu lainsäädäntöpaketti perustuu Pariisin ilmastosopimukseen, johon EU sitoutui joulukuussa 2015 pidetyssä YK:n Pariisin ilmastokonferenssissa. Paketissa esitettiin kahdeksan uutta säädösehdotusta, joihin sisältyy myös uusi vuoteen 2030 ulottuva uusiutuvan energian direktiivi. Direktiivissä asetetaan päivitetty uusiutuvan energian lisäämistä koskeva tavoite EU:lle. Päivitetyn tavoitteen mukaan vähintään 27 prosenttia EU:ssa kulutetusta energiasta tulee tuottaa uusiutuvista energialähteistä vuoteen 2030 mennessä. Uusiutuvan energian tavoitteiden saavuttamiseksi sekä tarvittavien kapasiteetin lisäysten toteutumiseksi EU on sallinut jäsenvaltioiden myöntää valtiontukea uusiutuvan energian tuotannolle. Jäsenvaltioilla on päätäntävaltaa kansallisen tukijärjestelmänsä suunnittelussa, sillä toimivalta energia-asioissa on jaettua ja uusiutuvan energian tukijärjestelmiä ei ole EU:ssa harmonisoitu. Jäsenvaltioiden tukijärjestelmien tulee olla EU:n valtiontukisääntelyn mukaisia, minkä lisäksi komissiolta on haettava hyväksyntä tukijärjestelmälle ennen toimeenpanoa (nk. notifointi). Uusiutuvan energian tukijärjestelmien arviointikriteerit on annettu komission ympäristö- ja energia-alan suuntaviivoissa, joita sovelletaan vuoteen 2020 asti. Jäsenvaltion tukijärjestelmän tulee noudattaa lisäksi unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännössään tekemiä linjauksia koskien järjestelmien soveltuvuutta sisämarkkinoille. Suomessa on valmisteilla kansallinen uusiutuvan energian tukijärjestelmä, nk. preemiojärjestelmä, jonka tavoitteena on lisätä uusiutuvan energian tuotantokapasiteettia. Järjestelmän valmistelu ja toimeenpano on osa Sipilän hallituksen kärkihanketta Hiilettömään, puhtaaseen, uusiutuvaan energiaan kustannustehokkaasti, joka perustuu Suomen kansalliseen energia- ja ilmastotiekarttaan vuodelle 2050. Osana kärkihanketta valmisteltiin vuoteen 2030 tähtäävä kansallinen energia- ja ilmastostrategia sekä muut tarpeelliset toimenpiteet tavoitteiden saavuttamiseksi. Preemiojärjestelmä, joka on tarjouskilpailuun perustuva uusiutuvan energian tukijärjestelmä, on yksi keskeinen energia- ja ilmastostrategiaan otetuista toimenpiteistä. Hallitus esitti preemiojärjestelmää koskevan hallituksen esityksen HE 175/2017 vp eduskunnalle marraskuussa 2017, mistä lakiesitys ohjattiin talousvaliokunnan käsittelyyn Asia on yhä vireillä talousvaliokunnassa. Lakiesityksessä esitetään uusiutuvan energian tukemiseksi tarjouskilpailuun perustuvaa preemiojärjestelmää, jolla myönnettäisiin 2 TWh vuosituotantoa sähkön tuottajille. Tarjouskilpailun voittajille maksettaisiin sähkön markkinahinnan päälle preemiomuotoinen tuki. Tarkoituksena oli toteuttaa esityksen mukaiset tarjouskilpailut ainakin kahdessa osassa vuosina 2018–2020. Esitettyyn preemiojärjestelmään on otettu seitsemän osallistumisedellytystä, jotka tarjouskilpailuun osallistuvan sähkön tuottajan hankkeen tulee täyttää. Tutkielmassa tutkitaan preemiojärjestelmään otetuista osallistumisedellytyksistä kolmea: sitovien päätösten kieltoa, uutuusvaatimusta ja aikaisempien valtiontukien kieltoa. Tutkimuskysymyksiä on kaksi. Ensimmäinen tutkimuskysymys on: ovatko valitut kolme osallistumisedellytystä EU:n valtiontukisääntelyn sekä komission ratkaisukäytännön mukaisia. Toinen tutkimuskysymys on: miten nämä kolme osallistumisedellytystä vaikuttavat - vai vaikuttavatko ollenkaan - sähkön tuottajien hankesuunnitteluun. Tutkimuskysymyksiin on vastattu muun muassa selvittämällä komission ympäristö- ja energia-alan suuntaviivoissa edellytettyä sekä tutkimalla komission ratkaisukäytäntöä uusiutuvan energian tukijärjestelmiä koskevissa asioissa. Käytännön vaikutuksia on tutkittu suhteessa uusiutuvan energian hankkeiden käytännön hankesuunnitteluun. Tutkielman metodeina on käytetty lainoppia, oikeusvertailua sekä ympäristöoikeudellista arviointi- ja ohjauskeinotutkimusta.