Browsing by Author "Jokinen, Jasmiina"

Monikansallisten yritysten toiminnassa tapahtuvat ihmisoikeusloukkaukset sekä vaikeudet vaatia yhtiöitä vastuuseen loukkauksista ovat nostaneet esille kysymyksen nykyisen kansainvälisen ihmisoikeussääntelyn riittävyydestä. Tässä tutkielmassa tuon esille, mitä aukkokohtia kansainvälinen oikeus jättää monikansallisessa yritystoiminnassa aiheutuneiden ihmisoikeusloukkausten sääntelyyn, sekä millaisia seurauksia näillä sääntelyn aukkokohdilla on. Vastuu kansainvälisen oikeuden loukkauksista on ensisijaisesti ja lähes yksinomaan valtioilla. Yksityisen yritystoiminnan ominaispiirteistä johtuen sen yhteydessä tapahtuvat kansainvälisen oikeuden loukkaukset jäävät kuitenkin usein valtion vastuun ulkopuolelle. Poikkeuksen tähän sääntöön tuovat kansainväliset ihmisoikeusnormistot, jotka velvoittavat valtiota suojelemaan lainkäyttövaltansa piirissä olevia henkilöitä kolmansien, mukaanlukien yritysten, aiheuttamilta ihmisoikeusloukkauksilta. Valtion suojeluvelvoite rajoittuu kuitenkin sen lainkäyttövallan piiriin, jonka ulkopuolella tapahtuvat ihmisoikeusloukkaukset eivät ole enää valtion vastuulla. Näin ollen monikansallisten yritysten ulkomailla aiheuttamat ihmisoikeusloukkaukset eivät ole sen kotimaan vastuulla. Kansainvälinen rikosoikeus, kansainvälinen tapaoikeudellinen säännöstö tai yleiset kansainvälisoikeudelliset periaatteet eivät kykene paikkaamaan näitä sääntelyn aukkokohtia. Vastuu monikansallisessa yritystoiminnassa tapahtuvista ihmisoikeusloukkauksista on siten käytännössä yritystoiminnan isäntävaltiolla. Hyvin usein isäntävaltiot ovat kehittyviä valtioita, joilta voi puuttua joko kyky tai kiinnostus suojella henkilöitä yritysten aiheuttamilta ihmisoikeusloukkauksilta. Vaikka tietyt kansalliset oikeusjärjestelmät mahdollistavat yritystoiminnassa tapahtuneiden ihmisoikeusloukkausten tutkimisen muussa kuin yritystoiminnan isäntävaltiossa, näissäkin järjestelmissä on rajoitteensa, eivätkä ne aina mahdollista loukkauksiin puuttumista. Kansainvälisen sääntelyn aukoista ja kansallisen sääntelyn realiteeteista johtuen monikansallisessa yritystoiminnassa tapahtuvien ihmisoikeusloukkausten uhrit jäävät usein ilman keinoa saattaa yritystä vastuuseen sen aiheuttamista loukkauksista tai vedota oikeussuojakeinoihin yritystä vastaan. Tämä on selkeästi ristiriidassa ihmisoikeusnormien ja kansainvälisen tapaoikeuden kanssa. Esitän, että paras keino puuttua nykyisen sääntelyn ongelmiin olisi kansainvälisoikeudellinen sopimus, jolla valtiot hyväksyisivät toisaalta yritysten kansainvälisoikeudellisen vastuun aiheuttamistaan ihmisoikeusloukkauksista, ja toisaalta yrityksen kotivaltion vastuun säännellä yritysten kansainvälisiä toimintoja. Tätä väitettä tukee myös viimeaikainen kehityskulku muun muassa YK-tasolla.