Browsing by Author "Jokinen, Maiju-Juulia"

Yksi kansainvälisen välimiesmenettelyn ominaispiirteistä on, että välimiesmenettelyn osapuolilla on laaja sopimisvalta välimiesoikeusprosessin täsmentävistä säännöistä. Osapuolet voivat sopia muun muassa välimiesmenettelyn perustana olevaan sopimukseen sovellettavasta laista. Tämä sopimus määrittelee sen, minkä maan laki tai normilähde soveltuu riita-asian aineelliseen osaan. Mikäli osapuolet ovat sopineet sovellettavasta laista, välimiesten on lähtökohtaisesti toimittava välimiesmenettelyn osapuolten sopimuksen mukaisesti. Mikäli osapuolet puolestaan eivät ole sopineet sovellettavasta laista, välimiesoikeudella on laaja harkintavalta sovellettavan lain määrittelemisessä. Osapuolten sopimusvapautta voidaan rajoittaa, jos osapuolten lainvalinta johtaisi ristiriitaan oikeusjärjestyksen perusperiaatteita suojaavan pakottavan normin kanssa. Niin välimiesmenettelyn osapuolten kuin välimiesoikeudenkin tavoitteena on saada aikaan täytäntöönpanokelpoinen välitystuomio. Välitystuomiota, joka loukkaisi riitaan soveltuvan oikeusjärjestyksen perusperiaatteita, ei kuitenkaan välttämättä voida tunnustaa tai panna täytäntöön. Näin ollen välimiesoikeuden on jossain tilanteissa rajoitettava välimiesmenettelyn osapuolten vapautta valita sovellettava laki ja otettava huomioon joitakin säännöksiä osapuolten lainvalinnan ulkopuolelta. Kaikki pakottavat normit eivät johda välimiesmenettelyn osapuolten lainvalintasopimuksesta poikkeamiseen. Normin on suojattava sellaista perusarvoa tai -periaatetta, joka on otettava huomioon välimiesmenettelyssä osapuolten sopimisvapaudesta huolimatta. Tavallisesti tällaiset pakottavat säännökset liittyvät yleisen edun suojaamiseen ja valtioiden yhteiskunnallisiin tai taloudellisiin tavoitteisiin. Aineellisen oikeuden osalta sopimisvapautta mahdollisesti rajoittavia pakottavia säännöksiä ovat muun muassa korruption ja lahjonnan vastainen lainsäädäntö, kilpailuoikeuslainsäädäntö ja valuuttamääräykset. Pakottavalla sääntelyllä suojatun edun tulee olla riittävän merkittävä, jotta välimiesmenettelyn osapuolten lainvalintasopimus voidaan ohittaa. Vain aidosti kansainväliset ja yleismaailmallisesti hyväksytyt perusarvot rajoittavat suoraan välimiesmenettelyn osapuolten lainvalintaa. Pakottavat normit, jotka juontuvat kansalliselta tai muutoin rajoitetummalta tasolta, voivat aiheuttaa lainvalintasopimuksen rajoittamisen, mutta nämä tapaukset edellyttävät erityisen tarkkaa tapauskohtaista harkintaa. Välimiesoikeudella on sovellettavan prosessilainsäädännön ja välimiesmenettelyn osapuolten sopimusten rajoissa laaja harkintavalta välimiesoikeusprosessin kulusta. Välimiesoikeuden on kuitenkin kunnioitettava osapuolten sopimuksia ja toteutettava välimiesoikeusprosessi osapuolten sopimusten ja toiveiden mukaan. Koska välimiesoikeudella on kuitenkin myös velvollisuus ja intressi antaa täytäntöönpanokelpoinen välitystuomio, välimiesoikeuden on joissain tapauksissa otettava huomioon ne pakottavat normit, joiden noudattamatta jättäminen saattaisi aiheuttaa välitystuomion tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta kieltäytymisen. Ensimmäisessä vaiheessa on selvitettävä, onko välimiesoikeudella toimivalta soveltaa tapaukseen liittyviä pakottavia säännöksiä. Mikäli tällaista toimivaltaa ei ole, riita-asia ei ole välimiesmenettelykelpoinen. Mikäli taas välimiehillä on toimivalta, on seuraavaksi selvitettävä se, onko välimiesoikeudella velvollisuus ottaa huomioon sellaista pakottavaa sääntelyä, jota kumpikaan osapuoli ei ole tuonut esiin käsittelyssä. Lisäksi tulee selvittää, milloin välimiesoikeudella on velvollisuus soveltaa lainvalintasopimukseen kuulumatonta pakottavaa sääntelyä ex officio. Ennakoitavan ratkaisukäytännön varmistamiseksi pakottavan sääntelyn soveltuvuuden määrittämisessä tarvitaan johdonmukaisia arviointikeinoja. Oikeuskirjallisuudessa on oikeuskäytäntöä tutkimalla pyritty luomaan oppeja ja suuntaviivoja, joita apuna käyttäen välimiesoikeus voi määrittää tietyn pakottavan säännön soveltuvuuden. Keskeistä näissä opeissa on tarkasteltavana olevan säännön läheisyys kulloinkin kyseessä olevaan riita-asiaan, pakottavan säännön sisältö ja soveltamisala sekä välimiesmenettelyn osapuolten oikeutettujen odotusten huomioon ottaminen. Vaikka on selvää, että osapuolten sopimusvapaus ei ole välimiesmenettelyn lähtökohtana rajoittamaton, on osapuolten lainvalintasopimuksen ulkopuolisen pakottavan normin soveltamisen pohjauduttava johdonmukaiseen säännön analysointiin siten, että huomion kohteena ovat ennemminkin kyseessä olevan riita-asian ominaispiirteet kuin välitystuomion täytäntöönpantavuuden kaltainen yleinen tavoite.