Browsing by Author "Julku, Hanna"

Tekijänoikeuslainsäädännössä toisten tekemien teosten käyttäminen oman teoksen pohjalla on sallittu tekijänoikeuslain 4 §:n mukaisesti. Jos jälkiperäinen työ täyttää aidon parodian vaatimukset, voidaan se katsoa uudeksi ja itsenäiseksi teokseksi niin sanotulla parodiaperusteella, jolloin uuden työn ei tarvitse poiketa alkuperäisteoksesta niin paljon kuin sen tulisi poiketa siitä, mikäli parodiaperustetta ei olisi. Suomi ei ole saattanut voimaan Euroopan unionin tietoyhteiskunnan tekijänoikeusdirektiivin kohtaa, jossa on sallittu parodiaa koskeva rajoitus tekijänoikeuteen. Suomen tekijänoikeuslainsäädäntöön ei siis ole otettu tätä EU-lainsäädännön ”parodiapoikkeusta”, joten parodiasta ei säädetä meillä lainsäädännön tasolla. Tästä huolimatta parodian erityinen asema on kuitenkin meillä vakiintunut, ja Suomessa parodian asema perustellaan lähinnä perinteellä. On esitetty lakimuutosta, jossa tehtäisiin parodiaa koskeva tarkennus tekijänoikeuslakiin. Immateriaalioikeudet ovat yksinoikeuksia, jotka kannustavat luomaan uutta. Samalla ne voivat rajoittaa esimerkiksi ilmaisun- ja kilpailunvapautta. Parodian sallimista onkin perusteltu sillä, että se turvaa mahdollisuuden ilmaisuun myös silloin, kun mielipiteitä halutaan esittää toisten teoksia apuna käyttäen. Keskeinen tutkimuskysymys on, voidaanko aitoa parodista teosta hyödyntää myös kaupallisesti. Parodialla on mahdollista rajoittaa toisen tekijänoikeutta, koska taustalla on ajatus muun muassa sananvapauden turvaamisesta. Parodiateoksen käyttäminen kaupallisessa toiminnassa ei siis ole syy, jonka takia parodia on haluttu mahdollistaa. Parodian käyttömahdollisuutta kaupallisessa tarkoituksessa ei ole kuitenkaan selkeästi poissuljettu esimerkiksi lainsäädännössä. Tutkielmassa on löydetty tukea molemmille vaihtoehtoisille ratkaisuille mahdollisuudesta yhdistää parodinen teos ja kaupallinen käyttö. Lopullisena johtopäätöksenä tämän tutkielman pohjalta voidaan todeta, että parodian ja kaupallisen hyödyntämisen suhde on epämääräinen, eikä tutkimuskysymykseen voida antaa mitään ehdottoman yksiselitteistä vastausta. Parodian, tekijänoikeuden ja kaupallisuuden suhdetta pohdittaessa päästään dilemmaan, jota on vaikea ratkaista. Parodinen teos on itsenäinen teos, joka saa alkuperäisestä teoksesta riippumatonta tekijänoikeussuojaa. Tällaista teosta saa hyödyntää haluamallaan tavalla, siis kaupallisestikin. Ongelma tämän johtopäätöksen ja kaupallisuuden kohdalla on kuitenkin siinä, voiko kaupallisesti hyödynnettävä teos toteuttaa aitoa parodiatarkoitusta ja olla näin aito parodiateos. Aidon parodiateoksen kriteerien täyttyminenhän on edellytys sille, että teos voisi saada itsenäisen tekijänoikeussuojan. Esitetty lakimuutos selkiyttäisi mahdollisuutta hyödyntää jo olemassa olevia teoksia parodiassa, mutta kaupallinen hyödyntäminen tällaisen parodiateoksen kohdalla jäisi lakimuutoksesta huolimatta vielä epäselväksi. Vastauksia ja tarkennuksia kaupallisuuskysymykseen olisi siis edelleen etsittävä muualta kuin suoraan tekijänoikeuslaista.