Browsing by Author "Julkunen, Ansa"

Välitystuomion lopullisuuden vuoksi osapuolten oikeusturva voi joissakin tapauksissa olla uhattuna. Tämän vuoksi yleisellä tuomioistui-mella on rajattu oikeus puuttua välimiesmenettelyyn, erityisesti välitystuomioiden pätemättömyyttä koskevien kanteiden ja täytäntöönpa-nohakemusten kautta. Pätemättömyys- ja epäämisperusteet ovat poikkeuksia pääsääntöön välitystuomioiden lopullisuudesta, minkä vuok-si niitä on tulkittava suppeasti ja ne tulevat sovellettavaksi vain vakavissa tilanteissa. Kansainvälisessä välimiesmenettelyssä oikeusjär-jestyksen perusteiden eli public policyn vastaisuus on välitystuomion pätemättömyysperuste sekä sen täytäntöönpanon epäämisperuste. Suomessa public policyyn vetoamiselle välitystuomion mitättömyyden perusteena ei ole asetettu määräaikaa. Aineellinen public policy koskee välitystuomioon sisältyviä vakavia aineellisia virheitä. Esimerkiksi kilpailuoikeuden tai perusoikeuksien vastainen välitystuomio voi olla public policyn vastainen. Olennaista on nimenomaan välitystuomion lopputuloksen hyväksyttävyys. Jokai-sella valtiolla on oma käsityksensä public policyn sisällöstä, mutta kansainvälissä tapauksissa tulisi soveltaa suppeampaa kansainvälistä public policya, joka on kuitenkin aina lopulta kansallinen näkökulma kansainvälisestä public policysta. Monikansallinen public policy on puolestaan kaikkialla samalla tavalla sovellettavaa public policya, johon kuuluu esimerkiksi korruption, terrorismin ja orjuuden kielto. Myös EU-oikeuteen sisältyvä public policy on huomioitava jäsenvaltioissa samalla tavalla kuin niiden oma public policy. EU:n public policyyn kuuluu esimerkiksi kartellikielto ja kuluttajia suojeleva kohtuuttomien sopimusehtojen kielto. Suomen kansalliseen public policyyn ei sisälly sellaisia perusteita, jotka poikkeaisivat kansainvälisestä linjasta. Toisaalta Suomessa ei ole varsinaisesti kiinnitetty huomiota kansallisen ja kansainvälisen public policyn eroihin. Prosessuaalinen public policy liittyy välimiesmenettelyssä tapahtuneisiin virheisiin ja turvaa erityisesti asianosaisten oikeusturvan toteu-tumista. Kumoamisperusteiksi luokiteltavat esteellisyys ja asianosaisen tarpeellinen tilaisuus ajaa asiaansa voivat nähdäkseni hyvin rajatuissa tapauksissa olla myös public policy -perusteita. Niiden käytännön merkitys on kuitenkin pienempi kuin muiden public policyn vastaiseksi katsottavien prosessivirheiden merkitys. Prosessuaaliseen public policyn perusteella pätemättömänä on kansainvälisesti pidetty esimerkiksi petollisessa menettelyssä syntynyttä tai oikeusvoiman vastaista välitystuomiota. Prosessuaalinen public policy ei ole juurikaan ollut tarkastelun kohteena Suomessa. Public policyyn vetoamista koskevan määräajan puuttumista voidaan pitää sellaisena Suomen oikeuteen sisältyvänä menettelysääntönä, joka on kansainvälisesti poikkeuksellinen, ja jota kaikki muut valtiot eivät välttämättä välitystuomioiden lopullisuuden vuoksi hyväksy. Välitystuomioiden täytäntöönpanoa koskeva New Yorkin konventio ei rajaa välitystuomion kumoamisperusteita tai public policyn sisältöä. Tämän vuoksi välitystuomio on mahdollista kumota sen antamispaikan lain mukaisella perusteella ja erityisesti public policya voidaan käyttää keinotekoisena välineenä välitystuomion tehokkuuden epäämiseksi. Antovaltiossaan kyseenalaisilla perusteilla kumottuja välitys-tuomioita onkin poikkeuksellisissa tapauksissa hyväksytty täytäntöönpantaviksi toisen valtion tuomioistuimessa. Ei kuitenkaan ole täysin selvää, miten suomalainen tuomioistuin täytäntöönpanovaiheessa suhtautuisi toisessa valtiossa ei-juridisella perusteella kumottuun väli-tystuomioon. Jos tuomioistuin haluaa korostaa pro-enforcement -näkökohtia ja välitystuomion lopullisuutta, voi se hyväksyä välitystuomi-on täytäntöönpanon ja näin jättää mielivaltaisen kumoamistuomion huomiotta.