Viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana kilpailuoikeudellinen vahingonkorvaus on kehittynyt ”täysin alikehittyneestä tilasta” oikeudenalaksi, jonka merkitys kasvaa vuosi vuodelta yhä tärkeämmäksi. Vuosituhannen vaihteessa Euroopan unionissa ei ollut annettu kilpailuoikeudellista sääntelyä, ja oikeus kilpailuoikeudelliseen vahingonkorvaukseen vahvistettiin siten ensimmäisen kerran Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä asiassa C-453/99 Courage. Heti ensimmäisessä kilpailuoikeudellisen vahingonkorvauksen vahvistaneessa tuomiossa myös samalla vahvistettiin kiellettyyn kilpailunrajoitukseen osallistuneiden tahojen oikeus vahingonkorvaukseen. Courage-tapausta seurasikin pian ensin vihreä kirja yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvista vahingonkorvauskanteista, mukaan lukien vihreän kirjan valmisteluasiakirjat ja vihreää kirjaa tukevat tutkimukset. Valkoisen kirjan ja kilpailuvahinkodirektiiviesityksen jälkeen vuonna 2014 annettiin kilpailuvahinkodirektiivi, jolla säädettiin kilpailuoikeudellisesta vahingonkorvauksesta ensimmäistä kertaa unionin tasolla. Samanaikaisesti, kun komissio valmisteli kilpailuvahinkodirektiiviä, Euroopan unionin tuomioistuin myös jatkoi kilpailuoikeudellista vahingonkorvausta koskevan oikeuskäytännön kehittämistä ja ottikin jo vuonna 2006 Manfredi-tapauksessa seuraavan kerran kantaa korvausoikeutettujen piiriin ja vahvisti Courage-tapauksessa otetun kannan osallisten oikeudesta vahingonkorvaukseen. Samanaikaisesti, kun kilpailuoikeudellinen sääntely ja oikeuskäytäntö kehittyivät, käytiin myös vilkasta keskustelua EU-oikeudellisen kilpailuoikeudellisen vahingonkorvauksen tavoitteista. Vahingonkorvaukselle perinteisen tavoitteen eli kompensaation lisäksi kilpailuoikeudellisen vahingonkorvauksen tavoitteeksi tunnistettiin kilpailuoikeudellisen sääntelyn noudattamisen tehostaminen estävän vaikutuksen kautta. Estävän vaikutuksen katsottiin kuitenkin olevan ristiriidassa kompensaatiotavoitteen kanssa ja tuovan vieraita vaikutuksia ja tavoitteita osaksi kilpailuoikeudellista vahingonkorvausta. Huomionarvoista on, että osallisen vahingonkorvaukselle asetetut edellytykset perustuvat edelleen Courage-tapaukseen. Asiassa tuomioistuin kehitti merkittävän vastuun opin, jonka perusteella osallinen on oikeutettu vahingonkorvaukseen, paitsi, kun se on merkittävässä vastuussa kielletystä kilpailunrajoituksesta. Merkittävää vastuuta arvioidaan tuomion mukaan ottaen huomioon muun muassa osapuolten taloudellinen ja oikeudellinen tilanne, sopimuksen osapuolten neuvotteluvoima ja menettelytavat. Couragea ja osallisen oikeutta vahingonkorvaukseen seurasi vilkas keskustelu oikeuskirjallisuudessa osallisen korvausoikeudelle asetettavista tarkemmista kriteereistä. Muun muassa saksalaisessa oikeuskirjallisuudessa katsottiin pitkään, että pääsääntöisesti vain vertikaalisen kilpailunrajoituksen osallisella olisi oikeus vahingonkorvaukseen. Couragen ja kansallisen lakimuutoksen myötä oikeuskirjallisuudessa tunnustettiin pääsääntöisesti myös horisontaalisen kielletyn kilpailunrajoituksen osallisen oikeus Couragessa kehitetyn merkittävän vastuun kriteerin rajoissa.