Browsing by Author "Junkkari, Antto"

EU:n perussopimusten mukaan jokainen, jolla on jonkin jäsenvaltion kansalaisuus, on myös unionin kansalainen. Unionin kansalaisen asemaan liittyy lukuisia perussopimuksissa määrättyjä oikeuksia, joita on täsmennetty sekä sekundaarilainsäädännössä että EU-tuomioistuimen ratkaisukäytännössä. Vastaavasti kun henkilö menettää jäsenvaltion kansalaisuutensa, menettää hän myös unionin kansalaisuutensa, ellei hän ole lisäksi jonkin toisen jäsenvaltion kansalainen. Kansalaisuuden saamisen tai menettämisen ehdoista ei kuitenkaan säädetä sen enempää primaari- kuin sekundaarilainsäädännössäkään mitään. Vahvan kansainvälisoikeudellisen lähtökohdan mukaan kansalaisuuden saamista ja menettämistä koskevat ehdot kuuluvat kunkin valtion yksinomaiseen toimivaltaan. Jäsenvaltion kansalaisuuden ja unionin kansalaisuuden välisen kohtalonyhteyden myötä unionin tuomioistuin on kuitenkin todennut, että jäsenvaltioiden tulee käyttää tätä toimivaltaansa unionin oikeuden mukaisesti. Tutkielman pääasiallisena tarkastelun kohteena on EU-tuomioistuimen niin kutsuttu Rottmann-oikeuskäytäntö, jossa jäsenvaltioiden velvollisuuksia unionin kansalaisuuden menettämistä koskevissa tilanteissa on määritelty. Jo kansainvälisestä oikeudesta seuraa vakiintuneesti esimerkiksi velvollisuus välttää kansalaisuudettomuutta. EU-tuomioistuin on Rottmann-oikeuskäytännön perusteella kansalaisuudettomuuden välttämisen sijaan ensisijaisesti kiinnostunut nimenomaan unionin kansalaisuuden menettämisen seurauksista unionin oikeuden kannalta. EU-tuomioistuimen toimivalta ja jäsenvaltioihin kohdistuvat vaatimukset ovat tässä kontekstissa rakentuneet ja laajentuneet asteittain oikeuskäytännön kehityksen myötä. Toisaalta tämän kehityskulun taustalla on havaittavissa oikeuskäytäntöä jo vuosikymmenten takaa. Ne vaatimukset, joita EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntö pääsääntöisesti asettaa jäsenvaltioille tilanteissa, joissa päätös tai lainsäädäntö johtaa unionin kansalaisuuden menettämiseen, voidaan ainakin systematisointitarkoituksessa jakaa yhtäältä vaatimukseen legitiimistä syystä ja toisaalta vaatimukseen suhteellisuusperiaatteen noudattamisesta. Mikäli jäsenvaltio voi perustella kansalaisuuden riistämisen tukeutumalla keskeisiin kansalaisuutta koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin, lienee käsillä lähtökohtaisesti legitiimi syy myös unionin kansalaisuuden menettämiseen. Tällöinkin toimien tulee kuitenkin olla suhteellisuusperiaatteen, sellaisena kuin sitä on Rottmann-oikeuskäytännössä täsmennetty, mukaisia. Suhteellisuusarvioinnissa myös perusoikeuskirjan mukaiset perusoikeudet ovat keskeisessä osassa.