Browsing by Author "Junno, Mikko"

Tämä tutkielma keskittyy punnitsemaan tekijänoikeuden ja sananvapauden välistä suhdetta sisällön tallennuspalveluiden tarjoajien suorittaman tekijänoikeuden täytäntöönpanon kautta. Suhdetta lähestytään perusoikeudellisen punninnan avulla, jossa toisella puolella on sananvapaus perusoikeutena ja toisella tekijänoikeuden perusoikeusasema omaisuuden suojana. Tutkimuskysymys voidaan tiivistää seuraaviin kahteen osakysymykseen: - Mitä edellytyksiä sisällön tallennuspalveluita tarjoavien välittäjien toteuttamalle suodatusjärjestelmän käytölle seuraa yhtäältä tekijänoikeutta ja toisaalta sananvapautta koskevasta lainsäädännöstä? - Miten nämä edellytykset toteutuvat nykyään käytössä olevissa suodatusjärjestelmissä? Tutkimuksen aihe on rajattu koskemaan ainoastaan sisällön tallennuspalveluiden tarjoajien vastuukysymyksiä, vaikka samat kysymykset ovat olennaisia myös teknisten välittäjien kuten internetoperaattorien osalta. Tarkoituksena on arvioida sisällön tallennuspalveluiden tarjoajien vastuuta yleisesti, mutta keskeisten kysymysten havainnollistamiseksi tutkielmassa tarkastellaan Youtube-videopalvelua ja sen käyttämää Content ID -järjestelmää. Youtube on omalla alallaan erittäin vahvassa markkina-asemassa, ja sen ympärille on muodostunut oma taloudellinen ekosysteeminsä, jossa moni luova työläinen saa tulonsa yksinomaan Youtuben välityksellä julkaistavasta sisällöstä. Youtuben suorittamasta tekijänoikeusvalvonnasta on syntynyt myös oikeuskäytäntöä, ja verkon käyttäjien näkökulmasta sääntelyn ongelmat henkilöityvät usein juuri Youtubeen. Aiheen tarkastelu kyseisen palvelun kautta on tämän vuoksi perusteltua. Tutkimuksessa havaittiin, että nykylainsäädäntö ei velvoita sisällön tallennuspalveluiden tarjoajia käyttämään ennakollisia tekijänoikeudenloukkausten estotoimia. Tästä on EUT suoraan antanut päätöksen. Välittäjille voi kuitenkin muodostua epäsuora velvollisuus ryhtyä toimiin oikeudenloukkausten ehkäisemiseksi, sillä näillä on kuitenkin velvollisuus poistaa palvelustaan aineisto, jonka oikeudenhaltija on välittäjälle kertonut loukkaavan tämän tekijänoikeutta. Suurten volyymien kyseessä ollessa sisällön ennakollinen tunnistaminen voi olla ainoa keino toteuttaa aineiston poistaminen järkevällä tavalla. Laista ei tälle suoranaista estettäkään löydy. Suodatusjärjestelmien käytössä on nykyään olennaisia puutteita. Sisällön tunnistusjärjestelmät eivät kykene täysin luotettavasti tunnistamaan, milloin palveluun ladattava sisältö loukkaa jonkin oikeudenhaltijan tekijänoikeutta. Ongelmana ovat etenkin tilanteet, joissa toisen tekijänoikeudella suojattua teosta on hyödynnetty tekijänoikeuslaissa sallitulla tavalla esim. sitaattioikeuden nojalla tai muunnelmateoksena. Tunnistamisessa ilmenneet ongelmat johtavat tekijänoikeuden sallittujen rajoitusten hyödyntämisen vähenemiseen, ja tämän kautta myös sananvapauden täydellisen toteutumisen estymiseen. Asia on erityisen ongelmallinen siksi, että perustuslaki kieltää suoraan sananvapauden käytön estämisen ennakollisilla estotoimilla. Lisäksi huomiota tulisi kiinnittää sisällön tuottajan mahdollisuuksiin vastustaa aineiston poistamista. Nykyään käyttäjän tili voidaan poistaa kokonaisuudessaan kohtalaisen vähäisen loukkausmäärän johdosta. Tämä on ongelma, mikäli aineiston loukkaavuus alun perinkin on tulkinnanvaraista. Toisaalta sananvapausvaikutuksia lieventää se, että suurin osa tekijänoikeutta loukkaavaksi tunnistetusta aineistosta jätetään palveluihin näkyviin, mutta oikeudenhaltijat saavat tällöin aineiston näyttämisestä kertyvät mainostulot itselleen. Tällöin uudeksi ongelmaksi muodostuu se, että mainostulojen vieminen sisällön tuottajalta loukkaa tämän oikeutta hyötyä henkisen työnsä tuloksista. EU:n komissio on syyskuussa 2016 antanut uuden direktiiviehdotuksen, jossa ehdotetaan, että sisällön tallennuspalveluiden tarjoajien tulisi yhteistyössä oikeudenhaltijoiden kanssa kehittää toimenpiteitä, joilla luvatonta teosten levittämistä voidaan ehkäistä. Käytännössä tämä tarkoittanee erilaisten sisällöntunnistus- ja suodatusjärjestelmien yleistymistä verkkopalveluissa. Vaikka käyttäjien oikeudet sinänsä onkin direktiiviehdotuksessa huomioitu, on vaarana, että oikeudenhaltijoiden avustuksella kehitettävät järjestelmät suosivat oikeudenhaltijoita käyttäjien kustannuksella. Tästä seurauksena on pahimmillaan tekijänoikeussuojan laajeneminen epätarkoituksenmukaisella tavalla ja teosten sallitun käytön väheneminen.