Browsing by Author "Kärhä, Tatu"

Euroopan komissio on vuodesta 2013 lähtien tutkinut perusteellisesti jäsenvaltioiden kansallisten veroviranomaisten monikansallisille yritysryhmille antamia ennakkoveropäätöksiä. Komissio perustaa kyseiset tutkimukset valtiontukisäännösten noudattamisen tarkasteluun Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 107 artiklan mukaisesti. Tutkimusten kautta komissio on katsonut valtiontukisäännöstöjä rikotun, sillä sen mukaan kansalliset veroviranomaiset eivät ole soveltaneet oikein markkinaehtoperiaatetta, jonka mukaan yritysryhmän jäsenten väliset transaktiot tulee arvottaa saman suuruisiksi kuin mikä niiden arvo olisi ollut, jos transaktio tapahtuisi kahden konserniin kuulumattoman yrityksen välillä. Komission päätökset Starbucksin, Fiatin ja Applen kaltaisia suuryrityksiä kohtaan ovat herättäneet laajaa mediahuomiota. Komissio päätöskäytäntö on herättänyt entistä voimakkaamman keskustelun siitä, kuinka laajalti komissio voi puuttua valtiontukisäännöksin jäsenvaltion verotuskäytäntöihin. Jäsenvaltioilla on säilynyt Euroopan unionissa verosuvereniteetti eli ne saavat itse päättää, kuinka ne järjestävät verotuksensa. Jäsenvaltioiden valtaa järjestää oma verotuksensa rajoittaa kuitenkin vaatimus siitä, että verotuskaan ei saa olla EU-oikeuden vastainen. Näin ollen jäsenvaltioiden tulee noudattaa myös valtiontukisäännöksiä verotuksen alalla. Verosuvereniteetti luo kuitenkin vaatimuksen ottaa valtiontukisäännösten soveltamisessa huomioon vero-oikeudellisia näkökulmia. Viime kädessä rajanvedon valtiontukisäännöstön ja vero-oikeuden soveltamisen välillä tekee unionin tuomioistuin, joka perinteisesti on käyttänyt valtiontukisäännösten soveltamisessa laajentavaa tulkintaa. Komission viimeaikaisten päätösten tarkastelu unionin tuomioistuimessa tulee määrittämään merkittävällä tavalla valtiontukisäännösten tulkinnan tulevaisuuden. Kansallisten veroviranomaisten tekemien ennakkoveropäätösten EU-oikeuden mukaisuutta tarkasteltaessa ei voida sivuuttaa myöskään veronkierron ja aggressiivisen verosuunnittelun ehkäisemiseksi tarkoitettua kansainvälistä, EU-oikeudellista ja kansallista lainsäädäntöä. Kansainvälinen foorumi tällä saralla on Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD), joka on vuonna 2013 antanut toimintasuunnitelman veropohjan rapauttamisen ja voitonsiirron ehkäisemiseksi (BEPS). BEPS-projektin EU-oikeudellinen vastine sen sijaan on veronkiertämisen estävä direktiivi (ATA-direktiivi). Nämä kaksi mekanismia eroavat toisistaan muun muassa niiden pakottavuuden asteen osalta. Ne kuitenkin kumpikin omalta osaltaan vaikuttavat valtiontukisäännösten soveltamiseen, sillä ne ilmentävät EU-oikeudellisia periaatteita, kuten tasapuolisen kohtelun periaatetta. Veronkierron ja aggressiivisen verosuunnittelun ilmiöön kuuluu läheisesti myös haitallinen verokilpailu, joka mahdollistaa verovelvollisuuden välttelyn jäsenvaltioiden tarjotessa yrityksille verohyötyjä houkutellakseen monikansallisia yritysryhmiä yritysverotuksensa piiriin. Verokilpailu on tutkimusten mukaan ollut varsinkin unionin alueella voimakasta, mikä on pakottanut jäsenvaltiot ehkäisemään verokilpailun haittavaikutuksia muun muassa tietojenvaihdon kautta. Harmonisointi verotuksen alueella on kuitenkin hankalaa, sillä jäsenvaltiot eivät halua antaa unionille valtaa päättää verotuksestaan. OECD:n tasolla yhteistyö haitallisen verotuksen alalla on myös ollut suhteellisen maltillista. Vuonna 2007 alkanut finanssikriisi ja erinäiset median esille nostamat veronkiertoskandaalit ovat kuitenkin tuoneet verotukselliset asiat valokeilaan myös EU:n alueella. Siksi olisikin suotavaa, että niihin kiinnitetään entistä enemmän huomiota myös valtiontukisäännöksiä tarkasteltaessa. Tämän tutkielman tarkoituksena on omalta osaltaan täyttää kyseistä tutkimusaukkoa. Tutkielma pyrkii nostamaan verotuksellisten asioiden tarkastelun ajankohtaiseksi aiheeksi valtiontukioikeuden alalla.