Browsing by Author "Kärkkäinen, Essi"

Ulkomaalaislain (301/2004) 52 §:n mukainen oleskelulupa yksilöllisestä inhimillisestä syystä voidaan myöntää Suomessa oleskelevalle ulkomaalaiselle, jos oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta hänen terveydentilansa, Suomeen syntyneiden siteiden tai muun yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi, kun erityisesti otetaan huomioon olosuhteet, joihin hän joutuisi kotimaassaan, tai hänen haavoittuva asemansa. Tutkimuskohteenani oleva oleskelulupa sijoittuu ulkomaalaisoikeuden järjestelmässä lähinnä humanitaarisen maahanmuuton kategoriaan, johon kuuluvat myös esimerkiksi kiintiöpakolaiset, turvapaikanhakijat ja eräät perhesiteen perusteella oleskelulupaa hakevat kolmannen maan kansalaiset. Ulkomaalaislain 52 §:n perusteella myönnettävä oleskelulupa ei humanitaarisesta luonteestaan huolimatta ole kansainvälistä suojelua. Säännös tulee kuitenkin usein sovellettavaksi tilanteissa, joissa turvapaikanhakijalla ei ole katsottu olevan riittäviä perusteita kansainvälisen suojelun myöntämiseksi, mutta hänen palaamisensa kotimaahan olisi inhimillisesti ajateltuna kohtuutonta. Pakolaisoikeus on kansainvälisesti säännelty oikeudenala, jossa sovelletaan esimerkiksi vakiintuneita näytön arviointiin liittyviä periaatteita. Yksilöllisestä inhimillisestä syystä myönnettävä oleskelulupa on kuitenkin kansallinen säännös, jolla ei ole samanlaista kansainvälistä säädöspohjaa. Vaikka useilla valtioilla on käytössään UL 52 §:ää muistuttavia säännöksiä, oikeustila on kansainvälisesti hajanainen. Selvitän tutkielmassani, onko pakolaisoikeudellisilla periaatteilla, kuten benefit of doubt - ja non refoulement -periaatteilla vaikutusta suomalaisessa lainkäytössä, jossa arvioidaan, onko ulkomaalainen UL 52 §:n mukaisen oleskeluluvan tarpeessa. Tarkastelen tutkielmassani, millaiseksi säännöksen soveltamisala on muodostunut Helsingin hallinto-oikeuden käytännössä, ja miten se vertautuu säännöstä koskevaan lainvalmisteluaineistoon ja korkeimman hallinto-oikeuden ennakkoratkaisuihin. Olen poiminut Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisuista tyyppitapauksia, joita käytän havainnollistamaan säännöksen soveltamisalaa ja rajanvetoa kansainväliseen suojeluun. Tutkielmassa selvitetään erityisesti, millaisiin näyttöä koskeviin vaatimuksin yksilöllisestä inhimillisestä syystä myönnettävän oleskelukuvan edellytykset kiteytyvät hallinto-oikeuden päätösharkinnassa, ja eroavatko ne niistä todistustaakkaa ja näyttökynnystä koskevista vaatimuksista, joita kansainvälisen suojelun osalta yleensä vaaditaan. Yksilöllisestä inhimillisestä syystä myönnettävä oleskelulupa on soveltamisalansa vuoksi läheisessä liitynnässä kansainväliseen suojeluun. Osoitan tutkielmassani, että pakolaisoikeudelliset periaatteet osittain läpäisevät myös UL 52 §:ää koskevan harkinnan hallinto-oikeuden ratkaisutoiminnassa.