Browsing by Author "Kaihlanen, Karoliina"

Tutkielmassa käsitellään todistustaakkaa ja näyttökynnystä kollektiiviperusteista irtisanomista koskevissa riidoissa. Näissä riita-asioissa poiketaan oikeudenkäymiskaaren (4/1734) todistustaakan jakoa koskevasta yleissäännöksestä, jonka mukaan todistus-taakka ja väittämistaakka ovat samalla asianosaisella. Työnantajalla on vakiintuneen todistustaakkasäännön mukaan todistus-taakka irtisanomisperusteen laillisuudesta ja syrjintäväitteen osalta irtisanomisriidoissa sovelletaan yhdenvertaisuus- ja tasa-arvo-lain mukaisia todistustaakkasäännöksiä. Raskaana ja perhelomalla olevien työntekijöiden irtisanomistilanteita koskien todistustaa-kasta on säädetty erikseen työsopimuslaissa. Näyttövaatimus, eli näyttökynnyksen korkeus, määrittelee sen, kuinka vahvaa näyt-töä näyttövelvollisen asianosaisen hyväksi vaaditaan, että hän selviytyy todistustaakastaan. Tutkielmassa pyritään määrittele-mään, mikä on työnantajan näyttövaatimus irtisanomisriidoissa sekä mitkä tekijät siihen vaikuttavat. Ei ole selvää sovelletaanko irtisanomisriidoissa oikeudenkäymiskaaren uudessa yleissäännöksessä ilmaistua ”uskottavan näytön” vaatimusta, vai poiketaanko tästä normaalinäyttökynnyksestä asian laadun vuoksi. Kysymystä irtisanomisriidoissa sovellettavasta näyttökynnyksestä lähestytään analysoimalla niitä näkökohtia, joilla todistustaakkasääntöjä irtisanomisriidoissa ja mikä olisi ratio-naalinen näyttökynnys irtisanomisriidoissa näiden näkökohtien perusteella. Lähestymistapa perustuu siihen oikeuskirjallisuudessa yleisesti hyväksyttyyn kantaan, että näyttökynnyksen korkeuteen vaikuttavat samat näkökohdat, jotka vaikuttavat todistustaakan jakoa koskevaan kysymykseen Rungon tarkastelulle muodostaa Hannu Tapani Klamin tutkimusryhmän kehittämä rationaalisen näyttökynnyksen teoria. Työsopimuslain (55/2001) 7 luvussa säädetään työsopimuksen irtisanomisperusteista. Luvun 1 §:ssä lausutun yleissäännöksen mukaan toistaiseksi voimassa oleva työsuhde voidaan irtisanoa ainoastaan asiallisesta ja painavasta syystä. Kollektiivisista irtisa-nomisperusteista säätävän luvun 3 §:n mukaan työnantaja saa irtisanoa työsopimuksen, kun tarjolla oleva työ on taloudellisista, tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Työsopi-musta ei kuitenkaan saa irtisanoa, jos työntekijä on sijoitettavissa tai koulutettavissa toisiin tehtäviin luvun 4 §:ssä säädetyllä ta-valla. Kollektiiviperusteisen irtisanomisen laillisuutta arvioidaan näiden työsopimuslain säännösten muodostaman kokonaisuuden perusteella. Oikeussäännösten riippuu suuressa määrin niihin liittyvistä näyttö-ongelmista ja toisaalta näihin ongelmiin omaksu-tuista ratkaisuista kuin oikeussäännöksen varsinaisesta tulkinnasta. Tutkielmassa käsitellään kollektiiviperusteista irtisanomista koskevia työsopimuslain säännöksiä erityisesti todistustaakkasäännösten soveltamisen näkökulmasta sekä tuodaan esille näiden säännösten soveltamiseen liittyviä näyttöongelmia. Työnantajan asema on perinteisesti nähty vahvana irtisanomisriidoissa. Kuitenkin työnantajayritysten taloudellinen kantokyky ja muut olosuhteet eroavat tosiasiassa huomattavasti. Tutkielmassa esitetään, että työnantajayritysten erilaiset olosuhteet tulisi ottaa huomioon harkittaessa sitä, kuinka korkeaa näyttökynnystä irtisanomisriidoissa tulisi soveltaa. Se millä tavoin yritysten olosuhteille voidaan antaa merkitystä, riippuu siitä katsotaanko näyttökynnyksen joustavan ainoastaan juttutyypeittäin. Jos irtisanomisriidoissa sovelletaan yhtenäistä näyttökynnystä, ei poikkeaminen riita-asioissa sovellettavasta normaalinäyttökynnyksestä ole perusteltua.