Browsing by Author "Kaistinen, Sanna"

Tutkielmani käsittelee goodwill-vahingon korvaamista kansainvälisen tavaran kaupan kontekstissa nk. YK:n kauppalain (CISG) vahingonkorvaussäännösten mukaan. Goodwill voidaan käsittää sopimusosapuolen kaupalliseksi maineeksi, jonka vahingoittuminen sopimusrikkomuksen seurauksena voi aiheuttaa haltijalleen välillistä taloudellista vahinkoa. CISG artikla 74 ei eksplisiittisesti määrittele goodwill-vahinkoa konvention mukaan korvattavaksi vahingoksi, mutta vahinkolaji voi oikeuskirjallisuudessa vallitsevan kannan mukaan tulla korvattavaksi. Korvauksen saamisessa goodwill-vahingosta ilmenee kuitenkin käytännön ongelmia, sillä esimerkiksi vahingon luonnetta ja sen näyttämiseen liittyvää problematiikkaa ei ole käsitelty kattavasti oikeuskäytännössä tai oikeudenalan keskeisessä kirjallisuudessa. Tutkielmani käsittelee pääasiassa CISG artiklan 74 pohjalta kolmea pääkysymystä: 1) millaisessa muodossa goodwill-vahingon tulee ilmetä, jotta se on CISG:n mukaan korvattava vahinko, 2) milloin kyseinen vahinko on ennakoitavissa sopimuksen- tekohetkellä, ja 3) miten goodwill-vahinko tulee näyttää korvauksen saamiseksi. CISG artikla 74 määrittelee vahingonkorvaukseksi rahamäärän, joka vastaa sopimusrikkomuksen vuoksi toiselle sopijapuolelle aiheutunutta vahinkoa, menetetty kauppavoitto mukaan lukien. Yleiseksi rajoitukseksi korvattavaksi tuleville vahingoille artikla säätää vahingon ennakoitavuuden vaatimuksen: vahingonkorvaus ei saa olla suurempi kuin se vahinko, jonka sopimusta rikkonut osapuoli sopimusta tehtäessä ennakoi tai joka hänen olisi pitänyt ennakoida sopimusrikkomuksen seuraukseksi niiden tosiasioiden tai seikkojen valossa, jotka hän silloin tunsi tai jotka hänen olisi pitänyt tietää. Sovellettava vastuuperuste on ankara vastuu force majeure -poikkeuksin ja lähtökohtana vahinkoa kärsineen osapuolen korvauksen laskemiselle on täyden korvauksen periaate. Ensimmäinen tutkimuskysymys pohtii goodwill-vahingon aineetonta ja toisaalta taloudellista puolta. Oikeudenalan kirjallisuudessa vahinkolajia on käsitelty sekä aineettomana että taloudellisena vahinkona. Tutkielma esittää, että kaupallinen maine sinänsä on luonteeltaan aineetonta, mutta maineen vahingoituttua sopimusrikkomuksen seurauksena voi vahinkoa kärsineelle osapuolelle syntyä taloudellinen vahinko, joka johtuu esimerkiksi asiakkaiden ja siten kauppavoiton menetyksestä. Johtopäätöksenä siitä, millaisessa muodossa goodwill-vahingon tulee ilmetä, jotta se olisi CISG:n mukaan korvattava vahinko, esitetään, että vahingon tai sen seurausten tulee ilmetä taloudellisena vahinkona eli rahallisena menetyksenä, jotta vahinkoa kärsinyt osapuoli voi saada vahingostaan korvauksen. Keskeisenä perusteena johtopäätökselle esitetään CISG artiklan 74 sanamuotoa. Toinen tutkimuskysymys käsittelee goodwill-vahingon ennakoitavuutta sopimuksentekohetkellä. Oikeudenalan keskeisessä kirjallisuudessa ei vallitse yksimielisyyttä siitä, miten asiaa tulisi tarkastella. Kirjallisuudessa esitetään yhtäältä, että goodwill- vahingolle alttiina olevan osapuolen olisi aina ilmoitettava sopimuskumppanilleen kyseisestä riskistä sopimuksentekohetkellä, jotta vahinko voisi olla ennakoitava ja siten tulla korvattavaksi. Toisaalta esitetään, että vahinkolajia voidaan käsitellä yleisesti ennakoitavana. Tutkielma pohtii lähestymistapojen perusteltavuutta ja esittää, että goodwill-vahinkoa tulisi käsitellä yleisesti ennakoitavana ainakin silloin, kun tapauksen erityiset olosuhteet puoltavat vahingon ennakoitavuutta ilman erityistä ilmoitusta kyseisen vahingon riskistä. Myös tälle lähestymistavalle esitetään perusteluksi CISG artiklan 74 sanamuotoa, jonka mukaan ennakoitavuuden piiriin kuuluvat sellaiset vahingot, jotka sopimusta rikkoneen osapuolen olisi pitänyt ennakoida. Tutkielma esittää, että sanamuoto asettaa kansainvälisen kaupan toimijoille tietyn minimiedellytyksen mahdollisten vahinkolajien ennakoitavuudesta. Kolmas tutkimuskysymys perehtyy goodwill-vahingon näyttämiseen. Tutkielma esittää ensinnäkin, että goodwill-vahingon näyttämistä koskevat kysymykset kuuluvat CISG:n soveltamisalaan. Oikeuskirjallisuudessa esitetyn kannan mukaan vahinkoa kärsineen osapuolen tulee näyttää vahinkonsa kohtuullisella varmuudella. Luvussa käsitellyn oikeuskäytännön perusteella voidaan kuitenkin todeta, että goodwill-vahinkoon käytännössä sovellettava näyttökynnys on tätä korkeampi.